Se toinen Tolkien – luovuuden lähteillä

Luovuuden väitetään pakenevan yliopistosta (Janne Saarikivi, ”Yliopistostrategia”, Tiede & edistys 1/2014). Julkaisemisesta käydään niin ikään huolestunutta keskustelua: kaikesta siitä, minkä katsotaan uhkaavan luovaa tieteellistä kirjoittamista ja pahimmoillaan johtavan päättömään kilpajuoksuun luokiteltujen julkaisupisteiden perässä (ks. erit. Karvonen, Kortelainen & Saarti, Julkaise tai tuhoudu, 2014). Tämä panee itse kunkin miettimään, mihin kaikkeen kehitys onkaan menemässä, ja pitäisikö sille yrittää tehdä jotain.

Tätä pohtiessani tuli kaikkien tuntema J.R.R. Tolkien mieleen. Kirjahyllyssäni on mm. hänen postuumisti julkaistu teoksensa Finn and Hengest: The Fragment and the Episode. Sen on toimittanut Alan Bliss (oman väitöskirjani nyt jo edesmennyt ohjaaja muuten), joka oli saanut Tolkienin muistiinpanot ja tekstikommentit häneltä itseltään. Teos koostuu kahdesta muinaisenglantilaisesta tekstinpätkästä, joissa kerrotaan Beowulf-eepoksessa esiintyvistä kahdesta sankarihahmosta, nimeltään Finn ja Hengest. Tolkien selvittelee näiden hahmojen historiallista todenperäisyyttä ja kommentoi tekstejä likimain sana sanalta – kyseessä on siis puhtaan filologinen työ, ei fiktiivinen opus, joista hänet parhaiten tunnetaan. Tolkien ei ylipäätään julkaissut kovin montaa tieteellistä teosta, jotka ovat muutenkin jääneet suurelle yleisölle tuntemattomiksi. Asiantuntijapiireissä niitä kuitenkin arvostetaan edelleen suuresti, ja muutamat hänen pitämänsä luennot ovat erityisen kuuluisia. Tutkimuksestaan hän onnistuneesti ammensi ainekset fantasiateostensa mytologisille hahmoille.

Se toinen Tolkien oli tosiaan tiedemies ja Oxfordin professori. Samassa yliopistossa oli opettajana monta vuotta myös hänen ystävänsä C.S. Lewis, yhtä lailla kaikkien tuntema ja rakastama Narnia-sarjan kirjoittaja. Olisikohan nyky-yliopistossa tilaa tällaisille persoonille, joilta näytti pakottomasti onnistuvan luovuus sekä tieteessä että taiteessa? Aika ja konteksti olivat erilaiset, se on selvää. Ei niin paljon opiskelijoita, hallinnollisia rutiineja tai nykyiseen akateemiseen menoon kuuluvia ”metatoimintoja” kuten arviointeja, raportointeja ja julkaisujen luokittelemista. Maailma muuttuu eikä menneeseen tietenkään ole paluuta, mutta pitäisiköhän meidän silti pohtia enemmän luovuutta tieteessä ja sen vaatimaa tilaa sekä muita edellytyksiä? Kannattaisiko tarkemmin miettiä kaikenlaisten metatoimintojen tarpeellisuutta tai ainakin laajuutta ja käyttää niistä säästyvää aikaa itse luovaan toimintaan? Minusta kyllä.
filppula

Vaalikoneella – ketä kiinnostaa koulutus ja tutkimus

En malttanut pitää näppejäni erossa vaalikoneesta. YLE onkin tarjonnut oivan viihdepaketin äänellä ja ilman ääntä.

Rauha, turvallisuus, työpaikat, tasa-arvo, liittovaltio, ilmastonmuutos, talous, velkaantuminen, veroparatiisit vilahtelevat eurovaaliehdokkaiden kuvauksissa ylen vaalikoneessa. Kävin läpi 200 ehdokkaan kolme vaalilupausta.

Vain kaksi meppiehdokasta mainitsee koulutuksen ja yksi tutkimuksen.

”Korkealuokkainen koulutus ja tutkimus on turvattava – kasvua ja työllisyyttä ajatellen” sanoo RKP:n ehdokas.  ”Lupaan edistää maksutonta koulutusta EU:ssa ja puolustaa maksuttoman koulutuksen asemaa Suomessa” sanoo vasemmistoliiton ehdokas.

Onko Euroopassa asiat niin hyvin, ettei koulutus ja tutkimus nouse lähellekään kärkeä? Pidetäänkö näitä itsestään selvyyksinä? Vai onko muita paljon tärkeämpiä päivänpolttavia ongelmia, jotka ovat vailla ratkaisua? Vai onko turvallista nostaa esiin samat muodikkaat teemat kuin muutkin.

Ei sovi kuitenkaan unohtaa, että koulutus, sivistys ja tutkimus omalta osaltaan luovat pohjaa rauhalle, turvallisuudelle, tasa-arvolle, talouden vakaalle kehitykselle, innovaatioille ja uusille työpaikoille.

Toisaalta EU tarjoaa rahoitusmahdollisuuksia niin koulutuksessa kuin tutkimuksessakin. Erasmus+ ja Horizon2020 ohjelmat ovat käynnistyneet. Ovet ovat auki kansainvälistymiseen ja verkostoitumiseen ja tieteen tekemiseen. Täytyy vain nähdä se vaiva, että käyttää tilaisuutta hyväkseen.

Vaikkei mepiksi pyrkivillä näytä olevan liiemmälti kiinnostusta yliopistoväelle keskeisiin kysymyksiin, äänestäkää silti. On tärkeää saada EU-parlamenttiin osaavia ihmisiä.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen

 

 

 

 

 

Yliopiston tehtävä

Julkisuudessa on käyty keskustelua näin yliopistojen tilinpäätösten julkistamisen aikaan siitä, mikä oikein on yliopiston perustehtävä. On esitetty väite, että on keskitytty vain hyvän taloudellisen tuloksen saavuttamiseen tutkimuksen, koulutuksen ja yhteiskunnallisen tehtävän kustannuksella. Onko asia todella näin?

Näitä kahta näkökulmaa ei voi erottaa toisistaan, vaan taloutta ja yliopistolaissakin määriteltyä yliopiston perustehtävää on tarkasteltava samanaikaisesti. Juna yliopistomaailmassa on kulkenut todella lujaa viimeiset vuodet. Tässä mielessä menneen ajan tuttuun ja turvalliseen tieteen vapauden kylkeen on tullut uusi aspekti ja se on tehokkuus. Tästä emme mihinkään pääse. Toimintaamme ja tuloksia yliopistoissa mitataan ja suhteutetaan muihin sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Tämä vaikuttaa suoraan myös yliopistojen taloudelliseen perusrahoitukseen mm. OKM:n käyttämän rahoitusmallin sekä neljän vuoden välein tehtävien tulossopimusten kautta.

Kääntäisin tämän perustehtävän keskustelun lähtökohdat heti lähtökohtaisesti oikeille urilleen. Vain tekemällä parhaansa tutkimuksen ja opetuksen saralla ja menestymällä tässä kilpailussa voidaan yliopistoille taata pitkän tähtäimen toimintaedellytykset myös taloudellisesti kestävällä pohjalla. Yliopiston perustehtävä ei tässä mielessä ole kadonnut yhtään minnekään, vaan päinvastoin, laadukkaan tutkimuksen ja opetuksen merkitys korostuu jatkossa aina vain enemmän. Mukana on vain uusi ulottuvuus, tasapainoinen talous, joka luo toiminnan yhden perusedellytyksen. Taloudesta huolehtiminen ei millään tavalla ole pois yliopistojen perustehtävästä, vaan parhaimmillaan kyse on kauniista symbioosista.

meriläinen tuomo-100x130Tuomo Meriläinen

Elävät verkostot

Akateeminen rehtori Jukka Mönkkönen kommentoi blogissaan viime viikolla kansanedustaja Seppo Kääriäisen esitystä pääkaupunkiseudun ulkopuolisten yliopistojen yhteistyön lisäämiseksi. Kansallisen yhteistyön rinnalla on tärkeää tehostaa toimintaamme kansainvälisissä verkostoissa, jotka ovat elimellinen osa toimintaympäristöämme. Horisontti 2020 -puiteohjelma on jo ensimetreillään vauhdittanut tutkijoiden kansainvälistä kanssakäymistä. Toimivat ja synnytteillä olevat tutkija- ja temaattiset verkostot ovat luontevia ja tukevat ydintoimintojamme: tutkimusta ja koulutusta.

Rajattuun tutkimusintressiin pohjautuvien verkostojen lisäksi yliopiston ja tiedekuntien tasolla on vuosien saatossa solmittu erityyppisiä kansainvälisiä puitesopimuksia, joilla on kirjava historia takanaan. Ne tarjoavat meille erinomaisia mahdollisuuksia toimintojemme kehittämiseen ja tunnettuutemme lisäämiseen, jos pystymme niitä aktiivisesti hyödyntämään.

Osallistuin vajaat kaksi viikkoa sitten Nordic Centren neuvoston kokoukseen Bergenissä. Nordic Centre koordinoi verkostoon kuuluvien pohjoismaisten yliopistojen toimintaa Shanghain alueella sekä tekee yhteistyötä siellä toimivien pohjoismaisten yritysten kanssa. Jos mielimme saada täyden hyödyn panostuksestamme verkostoon, on meidän ja muiden suomalaisten yliopistojen panostettava yhteistyöhön verkoston pohjoismaisten kumppaneidemme kanssa.

Yliopistolla on monta yllä kuvatun kaltaista verkostosopimusta, joissa piilee runsaasti potentiaalia, mutta joiden hyödyntämisessä on parantamisen varaa.  Siksi onkin tärkeää tehostaa tiedotusta verkostoistamme ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista, kartoittaa potentiaalisia toimijoita ja aktivoida heitä mukaan toimintaan. Tutkimus- ja opetushenkilöstön osallistuminen perustuu luonnollisesti heidän omiin ja yksiköidensä intresseihin. Tämä joukko pystyy myös parhaiten arvioimaan solmittujen sopimusten relevanttiuden. Verkostoillakin on elinkaarensa ja meillä on oltava valmius irtautua verkostoista, jotka eivät enää vastaa nykyisiä tarpeitamme. Toisaalla on seurattava aktiivisesti uusien verkostojen syntyä ja hankkiuduttava niissä aktiivisen toimijan rooliin, jos koemme ne kannaltamme uusia uria aukoviksi.

Toimivat verkostosopimukset voivat parhaimmillaan avata ainutlaatuisia mahdollisuuksia laaja-alaiseen kansainväliseen yhteistyöhön kustannustehokkaasti.

harri_siiskonenHarri Siiskonen