Ei ainoastaan tenure vaan myös infra –yhteispelillä  tuloksiin

Viime vuosina yliopistoissa merkittävä määrä strategista rahoitusta on ohjattu vakinaistamispolulle –kiihdytyskaistalle professorin tehtäviin.  Hyvä niin, siten on saatu nuoria lupaavia tutkijoita tuomaan uutta virtaa tutkijayhteisöihin ja korvaamaan kasvavaa eläkkeelle lähtevien joukkoa. Osaavien ihmisten lisäksi toinen tärkeä menestystekijä  ja vetovoimatekijä  tutkimuksessa  on ajanmukainen ja toimiva infrastruktuuri  –tutkimuksen mahdollistavat rakenteet, laitteet ja palvelut.

Biolääketieteessä, biologisessa ja luonnontieteellisessä tutkimuksessa tarvittava infra on kallista hankkia ja sen käyttö on vaativaa ja edellyttää erityisosaamista ja kokemusta.  Erityisosaajilta tuloksen tekeminen  onnistuu tehokkaammin ja nopeammin.

Terveystieteiden tiedekunnassa on paljon kallista infraa kuten virusvektorilaboratorio, biokuvantamiskeskus, genomiikka, proteomiikka, metabolomiikka, bioinformatiikka, biopankki  ja osaksi AIV-instituuttia siirtynyt koe-eläintoiminta. Näiden infrastruktuurien pyörittäminen edellyttää monenlaista ammattitaitoa: biologiaa, genetiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, insinööritiedettä, datatiedettä, matematiikkaa…

Bioinformatiikan tarve on suuri nyt ja tulevaisuudessa erityisesti terveys- ja luonnontieteiden alalla, mutta data-analytiikkaa tarvitaan myös muilla tieteen aloilla, esimerkiksi sosiaalitieteissä.  Alan osaajista on puutetta.  Myös UEFissa  palvelujen tarve ylittää tarjonnan.  Jotta  infroista  saadaan mahdollisimman paljon irti, tarvitaan myös infrastruktuurien  ammattilaisia eli ”staff scientisteja” .  He voivat olla voivat olla tutkijataustaisia, väitelleitä, joilla  ei ole halua tai mahdollisuutta  perustaa omaa tutkimusryhmää.  Tässäkin on kyse oikeasta roolituksesta.

Bioinformatiikka on nostettu kärkeen UEFin  profilaatiossa. Vakinaistamispolun rekrytointien lisäksi  resursseja tulee ohjata myös turvaamaan infrastruktuurien optimaalinen toiminta ja palvelut. Tässä tarvitaan tiedekuntarajat ylittävää yhteistyötä. Toimiva infra on tutkimuksen yksi kivijalka.

Hilkka Soininen
Dekaani, terveystieteiden tiedekunta

Opiskelijakeskeisyys – mitä se on?

Itä-Suomen yliopisto läpäisi kansainvälisen KARVI-auditoinnin liehuvin lipuin tänä keväänä. Kuuden vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna olimme edenneet käytännössä kaikilla osa-alueilla. Kuten normaaliin kehittyvään organisaatioon kuuluu, nousi esille myös muutamia kehittämisen kohteita. Näistä KARVI-ryhmä nosti yhtenä osiona esille sen, että yliopiston strategisia avainkäsitteitä, mm. opiskelijakeskeisyyttä ja kansainvälisyyttä, olisi syytä kirkastaa. Tässä juuri on laatutyön arvo, se nostaa meille tärkeitä kehittämiskohteita esille.

Opiskelijakeskeisyys on kaksisuuntainen tie. Siihen tarvitaan yliopiston näkemys, mutta opiskelijoiden oma näkemys ja tuntemus opiskelijakeskeisyydestä on oleellisin osa, koska sitä tulee myös mitata opiskelijoiden kautta. Käsitteen tarkka määrittäminen on se vaikeampi pala. Opiskelijakeskeisyys koostuu monesta osa-alueesta. Se alkaa jo siitä, kun nuoret ylipäänsä harkitsevat hakeutuvansa meille opiskelemaan. Mille brändimme hakijan silmissä näyttää, ratkaisee jo lähtökuopissa suosituimmuutemme.

Konkreettisten tekojen tulisi seurata opintojen alusta niiden päättymiseen ja alumnivaiheeseen saakka. Tarkasteltavia kohteita tulee heti mieleen lukuisia: kuinka selkeät opintopolut ovat, millaista ohjausta saa matkan varrella, onko mahdollista muodostaa opinnoistaan loogisia kokonaisuuksia toisiaan tukevista osa-alueista, millainen on opintojen palautejärjestelmä, mikä on opettajien osaaminen, onko tieto ajantasaista ja tutkimusnäyttöön perustuvaa, saako urapolkuun tukea, ovatko opinnot työelämärelevantteja jne.

Unohtaa ei sovi myöskään ylioppilaskuntaa ja ainejärjestöjä, niiden rooli on keskeinen. Opiskelijakeskeisyys syntyy opiskelun ja vapaa-ajan toimintojen kombinaationa. Myöskään kampuskaupunkien osuutta kokonaisuudessa ei voi vähätellä.

Edellä olevasta voi päätellä, että opiskelijakeskeisyys on kaikkien asia. Kääritään vain hihat ja ryhdytään toimeen!

Tuomo Meriläinen
Hallintojohtaja

Kansainvälistyminen alkaa opiskelijavaihdosta

Saastamoisen Säätiö jakaa vuosittain apurahoja UEFin tohtorikoulutettaville ja post doc –tutkijoille ulkomailla tapahtuvaan työskentelyyn, mitään tieteenalaa pois sulkematta. Tämä rahoitusinstrumentti tarjoaa erinomaisen näköalan arvioida tutkijoidemme tarvetta ja halua ulkomailla työskentelyyn. Neljän viime vuoden kokemukseni valossa olen ollut hieman ymmälläni siitä, miten vähän erityisesti ihmistieteissä on ollut hakupainetta post doc –apurahoja kohtaan.

Avoimen tieteen tarjoamat mahdollisuudet, sähköiset yhteydenpidon välineet tai rahoituksen puute eivät yksin selitä opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkumishalukkuuden hiipumista. Kiistaton tosiasia on, että perustutkintovaiheen opiskelijoiden kiinnostus lähteä opiskelijavaihtoon on ollut laskussa. UEF on jäänyt opiskelijavaihtoon lähtijöiden osalta valtakunnallisesti peränpitäjien joukkoon, kun vielä vuosikymmen sitten tilanne oli liki päinvastainen. Olemmeko itse luoneet esteitä opiskelijavaihtoon lähdölle vai onko kysymys jostain muusta? Saamme varmasti vastauksia esittämiini kysymyksiin ja välineitä tilanteen korjaamiseksi käynnissä olevan perustutkintokoulutuksen kehittämistyön kautta. Lähitavoitteeksi voi asettaa lähtevien määrän kasvattaminen meille saapuvien vaihto-opiskelijoiden tasolle.

Vähäinen liikkuvuus koskettaa ikävällä tavalla nuoria tutkijoita viimeistään post doc –vaiheeseen tultaessa. Työskentely ulkomailla tai toisessa kotimaisessa tutkimusorganisaatiossa on muuttumassa välttämättömyydeksi urallaan eteenpäin pyrkivälle tutkijalle. Tämä oli johtopäätös tutkimuskoordinaattorimme analyysista Suomen Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan toimikunnan tämän kevään akatemiatutkijoiden valinnasta, josta FILO ja YHKA vetivät vesiperän. Hakijoidemme tutkimussuunnitelmien laadussa ei ollut moitittavaa, mutta liikkuvuudessa kyllä.

Jotta liikkuvuudesta muodostuisi luonteva käytänne, on ensinnäkin syytä harkita kannustimien luomista opiskelijavaihtoon lähtöön perusopintojen vaiheessa. Tohtorikoulutettaville vierailu tai työskentely muussa tutkimusorganisaatiossa tulisi sisällyttää osaksi opintoja. Opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkuvuus ei kartuta ainoastaan heidän omaa sosiaalista pääomaa ja osaamista, mutta on ensiarvoisen tärkeää myös yliopistolle. UEFin tunnettuus maailmalla ei rakennu yksinomaan huippututkijoidemme julkaisutoiminnan varaan. Tutkijoidemme fyysinen läsnäolo ja aktiivinen toiminta kansainvälisissä tutkijayhteisöissä antavat merkitystä lyhenteelle UEF ja rakentavat mainettamme, jolla on suuri painoarvo yliopistorankingeissa.

Harri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Tutkimusstrategian päivitystä

Osana käynnissä olevaa UEFin strategian päivitysprosessia järjestimme toukokuun aikana neljä tutkimusseminaaria, joista jokainen käsitteli yhtä strategiamme globaalia haastetta. Seminaareissa oli esityksiä kaikista tiedekunnista ja kaikilta tieteenaloilta. Osallistujiakin oli runsaasti, mukana tutkimusalueiden ja tutkimusryhmien johtoa, professoreita ja muita tutkijoita.

Seminaarit onnistuivat erinomaisesti, kiitos siitä kaikille alustajille ja mukana olleille. Tällaisia tilaisuuksia tarvitaan jo ihan tiedon levittämisen takia. Edelleenkään emme tiedä läheskään riittävästi, mitä talossamme eri puolilla osataan ja tehdään. Yhteistyökumppanit haetaan maailmalta, mutta lähellä oleva osaaminen jää usein käyttämättä.

Sinänsä laaja verkottuminen UEFin ulkopuolelle on hyödyllistä, mutta siinä rinnalla meidän pitää hyödyntää toistemme osaamista paljon nykyistä paremmin. Seminaareissa syntyi uusia kontakteja tutkijoidemme välillä ja jo sen takia ne kannatti järjestää.

Ilahduttavaa oli myös havaita, että monitieteisyys ja tieteidenvälisyys on varsin laajasti sisäistetty UEFissa. Kaikkiallahan siitä puhutaan, mutta meillä se on jo osa arjen ajattelutapaa ja toimintakulttuuria. Olemme pitkälti siirtyneet tieteenalapohjaisesta ajattelusta kohti temaattista toimintakulttuuria, eli nykyisen strategiamme ydinajatus on toteutumassa.

Toki on myös niin, että nykyinen organisaatiorakenne ja rahanjakomalli ei kaikin osin tue tavoitteitamme siirtyä laitos- ja tiedekuntarajat ylittävään yhteisen tekemisen malliin. Organisaatiorajat ylittävä yhteistyö johtaa kuitenkin laadukkaampaan tutkimukseen ja opetukseen ja sitä kautta pitemmällä tähtäimellä palkitsee myös ansaintalogiikan kautta. Ja eihän organisaatiorakenteet tai rahoitusmallitkaan ikuisia ole. Niitä voidaan kyllä muokata, jos nykyistä paremmat mallit ja rakenteet löytyvät.

Tavoitteenamme on saada strategiamme päivitettyä tämän vuoden loppuun mennessä.  Ajatus on, että nykyisen strategian globaalit haasteet muodostavat tutkimuksemme profiilit, joiden alle tutkimusalueista kootaan toimintamme kova, monitieteinen ydin. Ytimien ympärille rakennetaan tekemisen alustat, joissa vahvistamme tutkimuksen tarvitsemaa osaamista ja infroja.

Näin muodostamme UEFiin vahvoja tutkimusympäristöjä, joissa on riittävän suuri kriittinen massa ja olosuhteet kunnossa. Näiden ympärille on sitten hyvä rakentaa innovaatioekosysteemeitä ja muita vaikuttavuuden toimintamalleja avoimen tieteen hengessä ja yhdessä yhteistyökumppaneidemme kanssa. Kun huolehdimme vielä siitä, että tutkimuksen hallinnollinen tuki on kunnossa, UEF on jatkossa entistäkin kilpailukykyisempi ja vetovoimaisempi tutkimusyliopisto.

Jukka Mönkkönen
rehtori

 

 

 

Houkutteleva koulutus

Koulutuksemme houkuttelevuutta mitataan vuosittain opiskelupaikkaa tavoittelevien hakijoiden lukumäärällä. Hakupainetta kuvataan muuttujalla, jossa hakijoiden lukumäärä normeerataan paikan vastaanottaneiden lukumäärällä. Itä-Suomen yliopiston hakijamäärä on kehittynyt hyvin, ja suositut ohjelmamme, esimerkiksi opettajankoulutus, kauppatieteet ja lääketiede erottuvat muista hakupaineessa. Toki hakupaineessa olemme miltei systemaattisesti kaikilla koulutusaloilla suomalaisten yliopistojen keskiarvon alapuolella. Houkuttelevuus on monitahoinen asia, ja siihen liittyy myös tekijöitä, joihin meidän on vaikea vaikuttaa.

Perinteisesti alueellinen sijaintimme Itä-Suomessa on ollut helppo argumenttimme. Sillä meidän ei kuitenkaan kannata selittää haasteemme mahdottomuutta, vaan pohtia, innovoida ja tehdä kaikki mahdollinen asian hyväksi.  Kun meillä on houkuttelevia koulutusaloja, niin muiden kannattaa pohtia olisiko niiltä jotain opittavaa. Luulen, että silloin pitää ajatella isosti ja pohtia tulevaisuuden haasteita. Siihen strategiammekin meitä velvoittaa.

Laaja-alainen koulutus on termi, joka liitetään tämän hetkiseen kandidaattivaiheen koulutukseen. Laaja-alaisia ohjelmia on aloitettu toteuttamaan ja menestys ei ole kaikkien kohdalla osoittautunut suureksi. Tulkitaanpa tuloksia ihan toisinkin päin, ja vannotaan aikaisemman koulutuksen nimeen. Moni muukin asia samaan aikaan muuttui, ja siksi johtopäätösten teko syistä ja seurauksista ei ole ihan helppoa. Sitä paitsi se aika ennen laaja-alaisuutta ei ollut myöskään suoranainen menestys, ainakaan tietyissä oppinaineissa. Mutta totta, ehkä laaja-alaisuus on mielletty hieman väärällä tavalla. Tuskin se tarkoittaa sitä, että ohjelmassa kaikki opiskelijat pakotetaan mahdollisimman suureen määrään yhteisiä, pakollisia opintoja.

Hakupaineen perusteella on helpompaa tehdä se johtopäätös, ettei entinen tai nykyinen koulutus sellaisenaan kanna tulevaisuuteen. Tarvitaan rohkeutta toteuttaa uusia avauksia, eikä pelkästään toistaa vanhaa mallia. Uskon, että pelkästään hienosäätö, tai kinastelu siitä mikä on hakukohteen laajuus tai nimi, ei riitä. Omaleimainen koulutus, sellainen joka perustuu vahvuuksiimme ja jota muut suomalaiset yliopistot eivät kykene tarjoamaan, voi tarjota houkuttelevia vaihtoehtoja. UEF-strategian mukaista olisi yhdistää rohkeasti jopa eri oppiaineiden sisältöjä. Tällainen koulutus meidän pitää osata tarjota sitten pakettina, jossa selkeä ammattikuva yhdistyy nykypäivän ja tulevaisuuden haasteiden ratkaisuun. Ja koulutuspaketti meidän pitää osata markkinoida nuorille modernein keinoin. Ehdotan, että mietitään koulutuksen kehittämistä avarasti ”out of the box”.

Jukka Jurvelin
dekaani, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta

Tiedon välityksestä oppimaan kannustamiseen

Välituntikello ilmoitti More Hallissa 50 minuutin luennon päättyneen. Ensi kertaa kuullessa palohälytintä muistuttava ääni seisautti veret. Kyseessä ei ollut kuitenkaan mikä tahansa koulu tai palo-opisto vaan Washingtonin yliopisto (UW), joka sijoittuu esimerkiksi Shanghain listalla viidentoista parhaimmistoon. Kello tuli tutuksi opettaessani ja ohjatessani yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella UWn ympäristötekniikan ja –tieteen opiskelijoita.

Kellon räminä ei suinkaan päättänyt oppimistilannetta. Luento päättyi, mutta sen päälle oli tarpeen varata ainakin toiset 50 minuuttia vapaamuotoiseen keskusteluun opiskelijoiden kanssa. Opiskelijat odottivat ohjausta yksinkertaisella perustelulla: tarvitsen tämän osaamisen työelämässä vastineeksi lukukausimaksulle. Vaikeimpia asioita kerrattiin ja käytiin läpi esimerkkien valossa. Osallistuimme alan professoreina toistemme luentojen jälkeisiin keskusteluihin. Maisteri- ja tohtoriopiskelijat päätyivät monesti testaamaan kursseilla esiin nousseita kysymyksiä tutkimustensa koejärjestelyissä eli oppiminen oli tutkimukseen perustuvaa. Keskustelut olivat avoimia ja toivat poikkeuksetta uusia ajatuksia yhtälailla opettajille kuin opiskelijoillekin.

Näin toteutettiin käytännössä yliopiston tavoitetta uusimpaan tutkimukseen perustuvasta oppimisesta. Opittiin yhdessä ja samalla opiskelijat huomioitiin yksilöinä. Opiskelijat valmistuivat suunnitellussa aikataulussa työelämään. Kyse oli yksinkertaisesti opiskelijakeskeisyydestä.

UEFissa opiskeijakeskeisyys on nostettu keskiöön. Se on strateginen valinta. Oppimaan oppimista tuetaan monin tavoin ainelaitosten ja yliopistopalvelujen toimesta. Hyviä esimerkkejä ovat Akateemiset opiskelun taidot –kurssi, opintojen ajaksi tehtävä henkilökohtainen opintosuunnitelma. Tukena ovat muun muassa oppiaineiden opinto-ohjaajat, tuutorit ja amanuenssit. Opettajien ohjauskäytännöt sen sijaan vaihtelevat opintosuunnasta, opintojen vaiheesta sekä erityisesti itse opettajasta riippuen. Voidaan sanoa, että opettajien ohjauskäytännöt ovat kirjavia.

Käynnissä oleva opetussuunnitelmaprosessi on oiva tilaisuus kehittää ohjausta systemaattisesti. Uudet ajasta ja paikasta riippumattomat oppimisen menetelmät vapauttavat opettajien aikaa luennoilta. Vapautuva aika on tarpeen käyttää opiskelijoiden akateemiseen ohjaukseen. Ohjaus on jatkossa luonteva osa opettajien työsuunnitelmia. Opettajan panostus ohjaukseen on ylivoimainen keino edistää ja kannustaa oppimiseen, antaa työelämässä tarvittavaa osaamista ja edistää siten työllistyvyyttä, mutta samalla myös sujuvoittaa opintoja sekä nopeuttaa valmistumista. Hyvä ohjaustilanne on mentorointia molempiin suuntiin ja edellyttää opettajalta avoimuutta ja oikeanlaista nöyryyttä. Ohjaukseen panostaminen on opiskelijakeskeisyyttä parhaimmillaan. Opettajan ei parane delegoida tätä vastuutaan.

Jaakko Puhakka
akateeminen rehtori

Kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen uudistuva osaamiskeskittymä

Olemme filosofisessa tiedekunnassa rakentamassa Itä-Suomen yliopistoon Suomen monipuolisinta opettajankoulutuksen toimijaa kovalla pöhinällä. Olemme tiedekunnassa sekä kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksiköissä asettaneet tavoitteeksemme lisätä opettajankoulutuksen vetovoimaisuutta ja vankistaa kasvatustieteellisen tutkimuksen asemaa. Tähän on nyt hyvät edellytykset.

Savonlinnan kampuksen toimintojen keskittäminen Joensuun kampukselle etenee myönteisesti, vaikka kyse on isosta muutosprosessista ja osin erilaisten toimintakulttuurien yhteensovittamisesta. Kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen käynnissä oleva laaja-alaisten kandidaatin tutkintojen ja opetussuunnitelmien uudistamistyö etenee suunnitellusti ja on jo nyt avannut meille mahdollisuuksia kehittää uusia ja innovatiivisia koulutuspolkuja. Näillä toimenpiteillä uskomme luovamme entistä kilpailukykyisempiä ja työelämärelevanssin kannalta tarkoituksenmukaisempia tutkintokokonaisuuksia. Olemme innolla rakentamassa Opettajankoulutusfoorumin linjausten mukaisesti uusia opetussuunnitelmia tavoitteena kouluttaa opettajia, jotka ovat tulevaisuuteen tähtääviä, laaja-alaisia ja uutta luovia asiantuntijoita ja jotka hyödyntävät monipuolisesti uusia oppimisympäristöjä. Vahvuutena meillä on tässä työssä kahden eri osaston ja kampuksen monipuolinen osaaminen ja vahva halu puhaltaa yhteen hiileen.

Ollakseen vahvaa ja vaikuttavaa opettajankoulutuksen tulee perustua ajantasaiseen tutkimukseen ja tutkivan työotteen sisäistämiseen myös opiskelijoiden keskuudessa. Käynnissä oleva tutkimusstrategiatyömme avaa sekin mahdollisuuksia uusille ja innovatiivisille avauksille. Haasteena kasvatustieteessä on ollut löytää riittävän laajoja ja yhteisiä tutkimusintressejä kattavia tutkimuskeskittymiä. LINE-tutkimusryhmä tosin on jo kyennyt luomaan uutta tutkimusta, mutta siinä on vielä toteutumatonta potentiaalia. Eri tutkimusaiheiden ja -ryhmien rajapinnoilta voi löytyä mielenkiintoisia ja kasvatuksen kenttään vaikuttavia uusia aiheita yksiköidemme sisällä mutta erityisesti, jos me kasvatustieteilijät onnistuisimme löytämään lisää yhteisiä tutkimusintressejä vaikkapa terveys- tai tietojenkäsittelytieteiden kanssa.

Pertti Väisänen
dekaani, filosofinen tiedekunta

 

Puolivälin pöhinää

Viime viikolla myös korkeakoulusektori odotti jännityksellä tietoja Suomen hallituksen puoliväliriihestä. Tiedotteessaan valtioneuvosto lupaa muutamia uudistuksia ja vähän lisää rahaakin TKI-toimintaan ja tutkimukseen. Hallitus kertoo panostavansa huippututkimukseen ja tutkimuksen vaikuttavuuteen.

Tekesille ja Suomen Akatemialle kaavaillaan lisärahoitusta, jotta voidaan vauhdittaa osaamiseen perustuvaa kasvua.  Erityisesti korostetaan public-private-partnership, PPP-kumppanuutta ja rahoituksella käynnistetään uudet kasvumoottorit (Tekes) ja huippututkimuksen lippulaivat (Suomen Akatemia). Mitä nämä konkreettisesti sisältävät ja merkitsevät, jää nähtäväksi. Tekes ja Finpro aiotaan yhdistää Business Finland organisaatioksi.

Agendalla ovat myös tekoälyohjelma tavoitteena tehdä Suomesta tekoälyn kärkimaa. Tekoälyn ja robotiikan toimenpideohjelmalla pyritään nostamaan tekoäly ja robotiikka suomalaisyritysten menestystekijäksi.

Talent Boost ‐ohjelmalla haetaan kasvua ja kansainvälisiä osaajia ja siten myös verkostoja ja investointeja erityisesti yrityspuolella. Vastaavaa toimintaa tarvittaisiin myös korkeakoulusektorilla.

Tulevaisuus siis tuo tullessaan osaamiskeskittymiä ja tiiviimpää yhteistyötä julkisten ja yksityisten toimijoiden välillä tutkimuksessa ja TKI-toiminnassa. Uutta ajattelua ja tekemisen tapaa todella tarvitaan. Yhteiset innovaatioekosysteemit, joita UEF korostaa myös strategiansa  päivityksessä, sopivat hyvin tähän päivään. Biopankkitoiminta, genomikeskus  ja syöpäkeskus ovat pyörähtäneet käyntiin ja lääkekeskus ja neurokeskus ovat kaavailuissa.

Terveysalan kasvustrategia päivitettiin 2016. Onnistumisia on jo nyt tullut, terveysteknologian vienti on kasvussa, samoin  teollisuuden investoinnit Suomeen ovat lisääntyneet  ja myös kliinisten lääketutkimusten määrä on saatu nousuun.  Selvästi positiivista virettä on ilmassa.

Hilkka Soininen
dekaani, terveystieteiden tiedekunta

Alumnit arvoonsa

Alumnitoiminnan merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa kaikissa suomalaisissa yliopistoissa, niin myös meillä. Alumneiksi katsotaan ovat meiltä valmistuneet opiskelijat sekä kaikki työntekijät, niin entiset kuin nykyiset. Alumneja meillä on tällä hetkellä noin 4 300 henkilöä.

Alumnitoiminta on eräs keskeinen keino luoda oman yliopiston, alma materin, brändiä. Angloamerikkalaisessa maailmassa tällä on jo pitkään ollut suuri painoarvo, johon tosin on suoranaisesti ja perinteisesti liittynyt myös varojen keräys. Meilläkin tämä aspekti voi tulevina vuosina kasvaa, mutta tuskin tästä kukaan rahasampoa odottaa.

Enemmän on kyse siitä, että koetaanko UEF nyt ja tulevaisuudessa paikaksi, jossa opiskelusta ja työskentelystä voi olla ylpeä ja tuoda tätä tunnettaan esille myös muille. Saammeko täältä sellaiset valmiudet työelämään tai tutkimusuran pohjalle, joka kantaa kaikkien vuosien läpi.

Uskon, että meidän perusmaineessamme näissä asioissa ei ole mitään vikaa. Sen sijaan meidän pitäisi saada alumnitoiminnan merkitys kirkastettua kaikille täällä toimiville niin, että se muotoutuu luonnolliseksi osaksi yliopistolaisuutta jo lähtökohtaisesti. Tähän voimme itse vaikuttaa paitsi miettimällä alumnitoiminnan prosessit vielä tarkemmin ja suunnitelmallisemmin läpi, myös valjastamalla kaikki – opiskelijat, työntekijät, työntekijäjärjestöt, ainejärjestöt jne. – mukaan tähän työhön, jotta alumniverkostosta muotoutuu dynaaminen, aktiivinen ja oikeasti toimiva. Omalta osaltaan yliopiston on huolehdittava siitä, että UEF ”säilyy aina muistissa”, eli on löydettävä myös kokonaan uusia alumnitoiminnan muotoja. Alumnitoiminta on oleellista myös tulevaisuuden rekrytointien kannalta, oli kyse sitten uusista opiskelijoista tai työntekijöistä.

Haastan kaikki mukaan alumnityöhön! Tätäkin kautta tehdään tulevaisuutta yhdessä.

Tuomo Meriläinen
Hallintojohtaja

Sote koulutuksellisena ja tutkimuksellisena haasteena

Viikoittaisella vierailullani OKM:n nettisivuilla silmään osui mielenkiintoinen tiedote (6.4.) ”Sote-koulutuksen uudistaminen käynnistyy”. Siinä kerrotaan ministeriön suunnitelmista sosiaali- ja terveysalan koulutuksen kehittämiseksi. Ministeriö korostaa haluavansa varmistaa, että koulutusjärjestelmämme vastaa soteen liittyvissä kysymyksissä tulevaisuuden yhteiskunnan tarpeita. Erityisinä kehittämiskohteina mainitaan neuvontaan, ohjaukseen ja kustannustietoisuuteen liittyvän osaamisen vahvistaminen.

Tulkitsen ministeriön tiedotetta haasteeksi yliopistoille ja muille koulutusorganisaatioille pohtia nykyisten koulutusten kohtaantoa ja kehittämistarpeita suhteessa sote- ja maakuntauudistukseen. Tiedekunnistamme TT (terveystieteiden tiedekunta) ja YHKA (yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta) ovat näiden koulutusten keskiössä ja johtavia kansallisia toimijoita. Yhkalaisin silmin tarkasteltuna kaikki kehittämiskohteiksi nimetyt teemat, mutta erityisesti vaikuttavuus/kustannusvaikuttavuus, jolle tietoisuus rakentuu, ovat koulutuksemme ja tutkimuksemme ytimessä. Tätä kokonaisuutta vahvistaa edelleen kunnallisalan keskeisten toimijoiden lahjoitusvaroin perustettu valtiosääntöoikeuden professuuri, jonka tehtäväala painottuu uusien perustettavien itsehallintoalueiden juridiikkaan. Sote-kysymyksiin kytkeytyy vielä käynnissä olevia STN-hankkeitamme, joiden kautta karttuu arvokasta tietoa vuorovaikutuksesta tutkimustiedon hyödyntäjien kanssa.

Sote- ja maakuntauudistus synnyttävät kokonaisuutena niin suuren koulutus- ja tutkimustarpeen, ettei yhden tiedekunnan hartiat eikä arvovalta riitä vakuuttavaan esiintymiseen OKM:n, STM:n ja muiden ministeriöiden suuntaan. Jotta pystymme aktiivisesti vaikuttamaan uudistusten vaatimien koulutus- ja tutkimustarpeiden sisältöihin, olisi tarpeen määritellä vahvuutemme valtakunnallisesti ja laatia yliopistotasoinen sote- ja maakuntauudistusta koskeva toimintaohjelma. Se tarjoaisi puitteita rakentavaan yhteistyöhön UEFin sisällä sekä keskusteluun sote-alan toimijoiden ja poliittisten päättäjien kanssa.

OKM:n tiedotetta tulkiten on nyt otollinen aika tarttua sote- ja maakuntauudistuksen synnyttämiin koulutus- ja tutkimushaasteisiin, jotka olettavasti edellyttävät tiedekuntarajat ylittävää yhteistoimintaa. Laaja-alaisen alan osaamisen perusteella UEFilla on kaikki edellytykset nousta valtakunnan johtavaksi sote- ja maakuntauudistuksen tutkimus- ja koulutuskeskittymäksi.

Harri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta