Pylly ylös

Näin vuoden alussa monet aloittavat liikunnallisen ryhtiliikkeen, joka yleensä sammahtaa maaliskuun alkupuolella. Itse olen edustanut samaa yleistä kategoriaa – tahdon enemmän jämähtää pitäisi-, kuin teko-asteelle. Nyt kuitenkin onnistuin hankkimaan itselleni selkävaivan ihan maaseudun askareiden ansiosta ja – kiitos tämän konkreettisen muistutuksen – mieleeni putkahti ennen joulua meille paljon kokouksissa istuville tullut kehotus liittyä Pylly ylös –kampanjaan, jonka kampustemme Sykettä -toimijat ovat lanseeranneet.

Idea perustuu toiminnallisten kokousten haasteeseen. Toiminnallisen kokouksen alussa kerrotaan, että seisominen ja omatoiminen liikkuminen tai verryttely kokouksen aikana on sallittua. Kävelykokouksiakin on jossain päin Suomea harrastettu. Viime syksynä Pylly ylös –kampanja on jo tietääkseni otettu käyttöön Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osastolla sekä Tietojenkäsittelytieteen laitoksella.
Minusta idea on erinomainen.

Henkilökunnan osalta tuki- ja liikuntaelinvaivat yhdessä mielenterveyteen liittyvien ongelmien kanssa ovat ylivoimaisesti suurimmat syykategoriat työstä poissaoloihin. Suhteellisin pienin keinoin ja jo pienellä liikunnalla tai vaikkapa välillä seisomaan nousten voitaisiin moni näistä ongelmista välttää. Tästä hyötyy suoranaisesti yksilö itse, mutta samalla myös työnantaja. Syntyy siis harvinainen win-win –tilanne.

Asennetta ei voi muuttaa kukaan muu kuin henkilö itse, eikä tähän voi sinänsä ketään pakottaa. Omalta osaltani olen huomannut, että työasennoilla todella on merkitystä. Eiköhän oteta kaikki tänä vuonna Pylly ylös –asenne ja oikaistaan ruotomme!

Tuomo Meriläinen
Hallintojohtaja

Suomi 100 –juhlavuodesta vaikuttamisen vuosi

Tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe ja vuoden vaihtumisen merkeissä eri paikkakunnilla järjestetyt karkelot antoivat hyvän lähtölaukauksen Suomi 100-juhlavuodelle. Juhlavuoteen liittyviä tapahtumia on tarjolla mittava määrä pitkin vuotta eri tahojen järjestäminä.  UEF on kantanut kortensa kekoon ja järjestää Studia Generalia –luentosarjoja tiedekuntiemme edustamaa tutkimusta ja toimintaa esitellen. Lisäksi on tarjolla ja suunnitteilla paljon muita juhlavuoteen liittyviä tapahtumia ja toimintaa kampuksillamme. Näyttävin tiedossa olevista on Joensuun tiedeseuran kanssa järjestettävä SciFest-tiedetapahtuma toukokuussa, jonka kohderyhmänä ovat erityisesti Suomen tulevaisuuden rakentajat, koululaiset.  Ei sovi myöskään unohtaa, että henkilökuntamme näyttäytyy asiantuntijan rooleissa toisten tapahtumia järjestävien tahojen tilaisuuksissa UEFia edustaen.

Itsenäisyytemme juhlavuoden läpileikkaavana teemana on yhdessä tekeminen. Juhlavuoden teeman henki ja mittava tapahtumatarjonta luovat erinomaiset mahdollisuudet kohtaamisiin ja yhteistyön tiivistämiseen ennestään tuttujen partnereidemme kanssa sekä uusien yhteistyösuhteiden rakentamiseen.

UEF valmistelee parhaillaan vaikuttavuusstrategiaa, jossa yksi keskeinen osa-alue on toimintamme yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Vaikuttavuutta on ollut helpointa mitata koulutuksen ja asiantuntijatehtävien kautta, mutta vaikuttavuuden vaade on alettu liittää myös tutkimuksen rahoitusinstrumentteihin. Uskon, että itsenäisyyden juhlavuosi tapahtumineen synnyttää ajatuksia uudenlaisista vaikuttamis- ja toimintatavoista sidosryhmiemme kanssa sekä auttaa nykyisen toimintamme arvioinnissa.  UEFilla on tarjottavana laaja-alaista osaamista suomalaisen yhteiskunnan käyttöön, mutta osaamisen kysynnän ja tarjonnan kohtaannossa on edelleen petrattavaa.

Itsenäisyyden juhlavuoden toteuttamiseen on allokoitu merkittävästi resursseja niin valtiovallan, kuin tapahtumien järjestäjien toimesta. Jotta saisimme panostuksesta mahdollisimman paljon irti, on tärkeää olla mukana juhlavuoden riennoissa edistämässä yliopiston asiaa. Erityisen tärkeää on nivoa niin kotimaiset kuin kansainväliset opiskelijamme mukaan suunnitteilla oleviin moninaisiin tapahtumiin. Näen itsenäisyyden juhlavuoden UEFin näkökulmasta aktiivisen vaikuttamisen vuotena. Hyvän hengen ja yhteisen tahtotilan rakentamiseen kannattaa panostaa. Yhdessä tekemällä saamme enemmän aikaan.

Harri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Laatua ja vaikuttavuutta

Akatemian Tieteen tila 2016 raportti julkistettiin viime maanantaina. Raportin mukaan Suomen tieteen tila on ollut vakaa ja maailman keskitasoa 1990-luvulta lähtien ja kohonnut hieman viime vuosina. Tästä vedettiin mediassa johtopäätös, että koulutusleikkaukset eivät ole vaikuttaneet tieteemme tasoon. Johtopäätös on kuitenkin ennenaikainen, koska tason arviointi perustuu v. 2014 saakka kertyneisiin tilastoihin.

Huomionarvoista on myös se, että kilpailu tieteessä kiristyy ja monet OECD-maat ovat pystyneet nostamaan tieteen tasoa Suomea paremmin.

Erityishuomio tämänkertaisessa raportissa kohdistui tieteen vaikuttavuuteen. Tutkimuksen vaikuttavuutta tulee jäsentää tieteen erilaisten yhteiskunnallisten roolien näkökulmasta. Tiede toimii mm. maailman kuvan ja sivistyksen rakentajana, vaurauden ja hyvinvoinnin lähteenä, päätöksen teon perustana sekä käytäntöjen kehittäjänä.

Vaikuttavuuden monet ulottuvuudet asettavat myös haasteita sen mittaamiseen ja arviointiin. Liian yksinkertaiset, esim. lineaariseen teknologian siirtoon keskittyvät mittarit pahimmillaan kaventavat vaikuttavuutta ohjaamalla toimintaa väärään suuntaan.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö meidän tule hakea keinoja vaikuttavuuden arviointiin. Yksi Tieteen tila -raportin suosituksista onkin, että rekrytoinneissa tulee määrällisten indikaattorien sijasta tarkastella laveasti tieteellistä laatua, uudistumiskykyä ja vaikuttavuutta.

Avoin tiede ja innovaatiotoiminta antavat uusia mahdollisuuksia lisätä tieteen vaikuttavuutta. Niiden edistäminen pitäisikin nostaa yhdeksi tutkijoiden meritoitumisen kriteeriksi. Kun tutkija hyötyy urakehityksen ja tutkimusrahoituksen muodossa avoimuuden ja vaikuttavuuden edistämisestä, se tulee luonnolliseksi osaksi toimintaamme.

Olemme omassa yliopistossamme parhaillaan laatimassa vaikuttavuusohjelmaa, joka pohjaa avoimen tieteen ja innovaatioekosysteemien edistämiseen. Osana tätä ohjelmaa tulee myös tutkijoiden ja opettajien meritoitumisen kriteerejä kehittää niin, että myös ne edistävät näitä tavoitteita.

Jukka Mönkkönen
rehtori

 

 

 

Kansainvälinen yliopisto

Suomalaiset yliopistot haluavat poikkeuksetta olla kansainvälisiä. En ole kuullut yhdenkään tavoitteena olevan kansallinen toiminta. Tätä odotetaan yliopistolaitokselta ja toimintaamme on ohjattu siihen suuntaan.  Kansainvälisten opiskelijoittemme ja tutkintojemme määrä on kasvanut tiedekunnassamme. Tutkijamme toimivat myös kansainvälisesti. Merkittävä osa julkaisuistamme on kansainvälisiä yhteisjulkaisuja, etenkin huippututkimusalueilla. Kansainvälisen tutkimusrahoituksen eteen teemme myös paljon työtä ja onnistumisia odotetaan. Uskon, että nämä KV-toiminnan indikaattorit kehittyvät suotuisasti.

Se mistä olen huolissani, on kansainvälinen opiskelijavaihto. Tilastomme kertovat, että UEF-opiskelija harvoin lähtee opiskeluaikanaan tekemään opintoja ulkomaiseen yliopistoon. Syitä on varmasti monia, ja niitä on korjattava ainakin silloin kun on kyse teknisistä esteistä. Esimerkiksi opintojen korvaavuuksia on mietittävä liberaalimmin kuin nykyään.  Ehkäpä jopa muutaman ylimääräisen opintopisteen antamista on harkittava ulkomaisista suorituksista.

En osaa sanoa, millaisia yksittäisiä taitoja työelämä kaipaa 10-20 vuoden kuluttua. Mutta siitä olen varma, että kansainvälisyydelle altistuminen on väistämätöntä kun toimimme yhä globaalimmin. Mitkä ovat nuoren valmiudet, jos kokemusmaailma rajoittuu Itä-Suomeen, Kuopiossa toriin tai Joensuussa karjalanpiirakoihin? Anteeksi sarkasmini.

Opiskeluaikana hankitaan valmiudet ja rohkeus toimia kansainvälisissä ympyröissä, opitaan kanssakäyminen muista kulttuureista tulevien ihmisten kanssa, ja luodaan luottamus omaan osaamiseen. Kaikki nämä eivät kehity jos emme  altista itseämme virikkeillä, joita saa vain kotiympyröiden ulkopuolelta.

Rohkeutta ja käytännön esteet pois, siinä tehtävämme.

JurvelinJukkaJukka Jurvelin
luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta

 

 

 

Opiskelijavalinta uudistuu vauhdilla

Uusia ylioppilaita valmistuu vuosittain 30 000. Heistä yksi kolmasosa saa opiskelupaikan samana vuonna. Aloituspaikkoja yliopistoon ja ammattikorkeakouluun on tarjolla 45 000. Korkeakoulut järjestävät yli 1000 pääsy- tai soveltuvuuskoetta. Valintakokeet maksavat korkeakouluille vuositasolla 15-20 miljoonaa euroa. Lisäksi järjestelmä on luonut valmennuskurssimarkkinat. Valmennuskursseille osallistuu 22 prosenttia ja hakupainealoille kuten oikeustieteelliseen ja lääketieteelliseen yli puolet yliopisto-opiskelijoista. Valmennuskurssit ovat usein kalliita eivätkä kaikkien ulottuvilla. Näiden tietojen pohjalta on helppo todeta, että valintajärjestelmä ei ole tehokas eikä reilu. Korjausliikkeitä on tarpeen tehdä.

Muutoksia onkin tulossa ja nopeaan tahtiin. Maan hallituksen yksi kärkihankkeista on työurien pidentäminen ja yhdeksi keskeiseksi keinoksi on tunnistettu opiskelijavalinnan uudistaminen. Tämä heijastui yliopistojen tulossopimuksiin vuosille 2017-2020. Niissä kirjattiin, että vuoteen 2018 mennessä yliopistot ottavat käyttöön opiskelijavalinnan, joka ei edellytä pitkää valmentautumista. Valinnat tulee jatkossa tehdä pääosin toisen asteen opintomenestyksen pohjalta. OKM asetti työryhmän pohtimaan ylioppilastutkinnon parempaa hyödyntämistä. Työryhmän marraskuun alussa julkaistu raportti suosittaa uudistukselle nopeaa aikataulua. Ylioppilastutkinto pääasiallisena valintaperusteena on raportin mukaan mahdollista ottaa käyttöön kokonaisuudessaan vuoteen 2020 mennessä.

Kaikki tämä tarkoittaa, että yliopistojen on tarpeen päättää ensi kevään aikana keväällä 2018 sovellettavista valintaperusteista. Suunnitelmat tarvitaan pian myös vuosille 2019-2021. UEFissa on juuri käynnistetty perustutkintokoulutuksen kehittäminen 2018-2021 OKM:n kanssa laaditun tulossopimuksen tavoitteiden mukaisesti. Siihen kytkeytyy opiskelijavalintojen, koulutusohjelmien ja koulutustarjonnan kehittäminen sekä pedagogisen johtamisen kehittäminen. Opiskelijavalintojen kehittämisen aikataulu on kiireisin. Vuoden 2018 valintamenettelyyn osallistuvat koululaiset ovat jo lukiossa! Nopean valmistelun lisäksi yliopistoilta edellytetään tehokasta tiedottamista, mutta tarpeen on myös osallistua käytännössä koulujen opinto-ohjaukseen. Valintauudistus koskettaa Suomen nuorison tulevaisuutta ja tässä työssä yliopistot eivät saa epäonnistua.

blogi_jaakko_puhakka_100x130pxJaakko Puhakka
Akateeminen rehtori

Ihmisiä ja elämää kampuksille!

”Kylätie on hiljainen, niin hiljainen”, laulaa Reijo Taipale tunnetussa tangossaan, ja samaa voi sanoa nykyisellään molemmista pääkampuksistamme jo iltapäivän lopulta alkaen puhumattakaan viikonlopuista. Etäisyys kaupunkien keskustoista ei tässä näytä myöskään olevan ratkaiseva tekijä, vaan se, ettei kummallakaan kampuksella ole ilta-aikaan sen enempää ihmisiä kuin juuri mitään toimintojakaan. Mutta tilanne muuttuu jo parin vuoden päästä, kun sekä Kuopion että Joensuun kampusvisioita lähdetään vähitellen toteuttamaan. Molemmille visioille on yhteistä pyrkimys elävöittää kampusalueita rakentamalla sinne opiskelija-asuntoja, julkisia ja yksityisiä palveluja ja yliopiston toimintoja tukevaa yritystoimintaa.

Joensuussa on vastikään julkistettu Tulliportinkadun kaavamuutosesitys, joka toteutuessaan muokkaa yliopistokampuksen ja sen lähialueiden maisemia melkoisesti. Ehkä merkittävin muutos nykytilanteeseen nähden olisi opiskelija-asuntojen rakentaminen kampusalueelle Siltakadun jatkeen pohjoisen reunan tuntumaan Tulliportin koulun läheisyyteen sekä Tulliportinkadun varrelle alueelle, jossa on nyt Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän (PKKY) tiloja ja toimintoja. PKKY suunnittelee puolestaan toimintojensa keskittämistä Pielisjoen itäpuolelle Peltolankadun alueelle, mikä vapauttaisi tilaa uudisrakentamiselle Tulliportinkadun varressa. PKKY:n rakennukset purettaisiin kaavaehdotuksen mukaan.

Joensuun on aikakin edetä kaavamuutoksessaan, mikäli se mielii täyttää lupauksensa useiden satojen uusien opiskelija-asuntojen rakentamisesta Savonlinnan kampukselta Joensuuhun syksyllä 2018 siirtyville opiskelijoille. Paitsi Tulliportinkadun aluetta, uusia asuntoja on määrä rakentaa eri puolelle keskusta-aluetta yliopiston läheisyyteen ja myös Yliopistokadun alueelle yliopiston kampuksen sisälle. Jos kaavamuutokset hyväksytään esitetyssä muodossa, myös liikenteelliset järjestelyt alueella muuttuvat. Joensuu saisi oman ”kaupunkibulevardinsa” Siltakadun jatkeesta, joka kavennettaisiin puoleen nykyisestään eli kaksikaistaiseksi. Nelikaistaisena katuosuus on nyt valtatienomainen ja näköinen, eikä oikein sopisi enää uuteen kaupunkimaiseen ympäristöön. Kadun eteläinen reuna varattaisiin polkupyörille ja muulle kevyelle liikenteelle, mikä olisikin melkoinen parannus nykytilanteeseen. Nythän Liperistä asti Joensuuhun ulottuva pyörätie tai ”baana” katkeaa yllättäen Siilaisen liittymän kohdalla, vaikka tilaa Siltakadun jatkeella piisaa yllin kyllin leveyden puolesta. Pyörätien jatkaminen Siilaiselta keskustaan ei myöskään edellyttäisi olemassa olevien viheralueiden nyrhimistä samaan tapaan kuin on tapahtumassa Helsingin Keskuspuistolle Helsingin paljon kiistaa aiheuttaneessa kaupunkibulevardisuunnitelmassa.

Miltä tulevaisuuden yliopistokampukset Joensuussa ja Kuopiossa näyttävät? – Jos ja kun kaupunkien ja yliopiston yhteiset kampusvisiot toteutuvat, kampuksille tulee molemmilla paikkakunnilla elämää ja toivottavasti vilkasta sellaista myös klo 16:n jälkeen; kaupunkimaista olemista ja touhuamista kampusalueilla ja niiden kahviloissa, baareissa ja toivon mukaan monenlaisissa muissa ”mestoissa” nykyisenlaisen autiuden ja aavemaisen hiljaisuuden sijaan. Yliopiston fyysinen ympäristö on tärkeä osa opiskelijan oppimisympäristöä, ja mitä eläväisempi, toimivampi ja viehättävämpi se on, sitä vetovoimaisempi on itse yliopistokin. Molemmissa pääkampuskaupungeissamme on nyt hyvä meno päällä, ja on jännittävää jäädä odottamaan niiden kampusvisioiden toteutumista.

filppulaMarkku Filppula
dekaani, filosofinen tiedekunta

Terveisiä terveyskomissaarilta

EU:n terveyskomissaari Vytenis Andriukaitis vieraili Kuopiossa marraskuussa 2016 Kasvun karavaanin puitteissa. Vierailullaan hän tutustui KYSin Kaarisairaalaan ja vasta avattuun sädesairaalan. Hän oli todella vaikuttunut näkemästään ja suitsutti Kaarisairaalaa Euroopan parhaaksi.  Erityisen vaikuttunut hän oli automaattisesta lääkkeiden jakelusta ja modernin teknologian hyödyntämisestä potilastyössä.

Sairaalavierailullaan hänellä oli tilaisuus tutustua myös KYSin Living Lab -testialustaan ja muutamien pohjoissavolaisten yritysten toimintaan. Komissaari totesi, että KYS on onnistunut yhdistämään uuden teknologian ja korkeatasoinen lääketieteellisen osaamisen tavalla, jota voitaisiin pitää esimerkkinä muuallakin Euroopassa.

Komissaari on taustaltaan sydänkirurgi. Hän on tehnyt pitkän uran myös poliitikkona ja parlamentin jäsenenä sekä toiminut Liettuan terveysministerinä. Komissaarina hänen vastuualueellaan on terveys ja elintarviketurvallisuus.

Paitsi kiinnostusta terveysteknologiaan komissaari korosti kansanterveyden näkökulmaa. Eurooppalaisten repsahtaneet elintavat, mukaan lukien liika sokerin, suolan ja alkoholin käyttö, saivat useaan otteeseen huutia komissaarin puheissa. Siis yhteisellä asialla ollaan myös täällä Itä-Suomessa.

Komissaarin painava viesti oli yhteistyön korostaminen. Hän toivoi näkevänsä kasvavaa yhteistyötä Itämeren ympärysmaiden välillä mukaan lukien pohjoismaat ja Baltian maat. Tähän olisi hyvät mahdollisuudet terveysalalla. Perinteisesti yhteistyötä on tehty EU-tasolla ja EU-hankkeiden puitteissa. Baltian maiden kanssa tehtävässä yhteistyössä on todellakin tiivistämisen varaa. Rahoitusta tuleville yhteisprojekteille tarvitaan. Toivottavasti sopivia rahoitusmahdollisuuksia ilmaantuu.

Hilkka Soininen (2)Hilkka Soininen
dekaani, terveystieteiden tiedekunta

Yo-tutkinnon uusi kunnia?

Opetus- ja kulttuuriministeriö on voimallisesti ajanut korkeakoulujen pääsykoekäytäntöihin muutoksia. Viimeisin ulostulo viime viikolla painotti ylioppilaskokeiden merkitystä suorana kanavana opintoihin entisiin pääsykokeisiin painottuvan järjestelmän vaihtoehtona. Tähän reagoi välittömästi mm. Lakimiesliitto, jonka mukaan ylioppilastutkintotodistuksella ja menestyksellä opinnoissa ei ollut positiivista korrelaatiota. Varmasti myös muilla aloilla tulee olemaan kaavailtuun muutokseen huomattavaakin vastustusta.

Eräs pääsykokeiden sivuilmiö ovat olleet valmennuskurssit varsinkin suosituille aloille, kuten lääketieteeseen, oikeustieteelliseen, kauppatieteelliseen jne. Siellä liikkuvat myös suuret rahat, sillä valmennuskurssit ovat yleensä tuhansien eurojen hintaisia. Muutos veisi tietysti terää pois tältä liiketoiminnalta. Toisaalta jo heti viime viikonloppuna näkyi näiden toimijoiden julkisia kannanottoja, jossa bisnestä vain siirrettäisiin jo aikaisempaan vaiheeseen eli lukioaikaan. Kultamunia munivaa hanhea ei haluta tappaa.

Parasta aikaa ovat UEFin aulatilat ABI-päivänä täynnä toiveikkaita opiskelijanalkuja. Uskoisin, että valtaosa abiturienteista voisi olla valmis olotilaan, jossa sisäänpääsyn määrittäisi todistus. Tulevaisuudessa löytynee sopiva mikseri, jossa yo-todistuksilla on entistä suurempi painoarvo, mutta annettaisiin mahdollisuus myös ”perinteiseen” sisäänpääsyyn. On kuitenkin muistettava, että lukio ja yo-tutkinto mittaavat tietyllä tavalla vain hetkittäistä ajanjaksoa ja osaamista. Olisi kohtuutonta sulkea portit opiskeluun niiltä, jotka jostain syystä ovat kokeissa epäonnistuneet tai jotka löytävät motivaationsa ja alansa vasta myöhemmin. Antaa kaikkien kukkien kukkia, mutta painotuksia voidaan aina muuttaa.

meriläinen tuomo-100x130Tuomo Meriläinen
hallintojohtaja

Kaksoistutkinnoilla näkyvyyttä ja vetovoimaa

Suomalaisissa yliopistoissa odotetaan jännityksellä säilyttävätkö kansainväliset maisteriohjelmamme vetovoimaisuutensa, kun lukuvuosimaksuja ryhdytään keräämään EUn/ETAn ulkopuolelta saapuvilta opiskelijoilta syksystä 2017 lukien. Paljon on jo tehty maksulliseen koulutukseen siirtymisen kynnyksen mataloittamiseksi. Stipendijärjestelmiin ja lukuvuosimaksun huojennuksiin perustuvien toimien rinnalla on edelleen syytä pohtia, olisiko tarjolla muita keinoja, jotka lisäisivät vetovoimaamme maailmalla opiskelupaikkaa etsivien opiskelijoiden keskuudessa.

Hyvin suunniteltu ja sisällöltään houkutteleva koulutus, jota yliopiston rankingeissa saavuttama maine ja koulutusten akkreditoinnit vahvistavat hakijoiden silmissä, ovat vetovoimaisuuden kulmakiviä. Mutta miten hyvin tieto koulutuksemme korkeasta laadusta saadaan viestittyä yksittäiselle koulutuspaikkaa etsivälle asiakkaalle, joiksi kansainvälisissä maisteriohjelmissa opiskelevat opiskelijat viimeistään nyt muuttuvat? Tehtävä on haastava, mutta kohtaantoa on mahdollista parantaa yliopistojen välisen yhteistyön avulla. Osallistuin pari viikkoa sitten Shanghaissa double degree –työpajaan, jossa pohjoismaiset yliopistot vaihtoivat kokemuksia kaksoistutkinto-ohjelmistaan kiinalaisten yliopistojen ja erityisesti Fudanin yliopiston kanssa. Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa on tältä saralta kertynyt jonkin verran kokemusta. Esitellyissä ohjelmissa liikkuu vuosittain 5-15 opiskelijaa molempiin suuntiin suorittamassa toisen puolen maisteriopinnoistaan kumppaniyliopistossa.

Opiskelijan kannalta kaksoistutkinnon merkittävä etu on, että hän saa maisteriopinnoistaan kaksi eri tutkintoa. Pohjoismaisten kokemusten perusteella kaksoistutkinto edesauttoi sijoittumista molempien maiden työmarkkinoille ja kansainvälisiin tehtäviin. Yliopiston näkökulmasta kaksoistutkinto voi ensinnäkin näyttäytyä houkuttelevana mahdollisuutena tutkintojen määrän kasvattamiseksi. Niistä voi muodostua maisteriohjelmien markkinointiin sisällytettynä myös selkeä vetovoimatekijä molemmille ohjelmaan osallistuville yliopistolle, kun rakennetaan ohjelmia arvostettujen tasavertaisten kumppaneiden kanssa. Kaksoistutkinto-ohjelmien pystyttämiseen ei tule kuitenkaan suin päin rynnätä, vaan kumppaniyliopiston opetussuunnitelmiin on syytä tutustua huolellisesti ja lähteä ensivaiheessa liikkeelle pienemmistä opintokokonaisuuksista.

Mietittäessä UEFissa kansainvälisten maisteriohjelmien vetovoimaisuuden ja kannattavuuden parantamista emme ole käyneet syvällisempää keskustelua maisteriohjelmien rakentamisesta vahvemmin kaksoistutkintomallin pohjalle. UEFin fotoniikan maisteriohjelmalle on kertynyt jo hyvää kokemusta pietarilaisen ITMO-yliopiston kanssa harjoitetusta kaksoistutkintoyhteistyöstä. Hyviksi todetuista käytänteistä kannattaa ottaa oppia. Olemme asettaneet tavoitteeksi, että kansainväliset maisteriohjelmat säilyttävät ja mieluiten parantavat vetovoimaansa, josta ei ole syytä tinkiä. Kaksoistutkinto-ohjelma voi parhaimmillaan edesauttaa osaamisemme tunnetuksi tekemistä ja näkyvyyttä maailmalla.

harri_siiskonenHarri Siiskonen
dekaani, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Populismi ja tiede

Populismi pyrkii ratkaisemaan monimutkaisia ongelmia yksinkertaisilla vastauksilla. Usein se myös turvautuu puolitotuuksiin tai jopa suoranaisiin valheisiin. Piirteitä tämän tyyppisistä suuntauksista on meidän kotimaisessakin politiikassa vaikka räikeimmät esimerkit siitä on vielä toistaiseksi nähty muualla, Trump-ilmiö ja brexit päällimmäisinä.

Populismilla voi pahimmillaan olla nopeitakin negatiivisia vaikutuksia tieteeseen ja koulutukseen. Esim. brexit johtaa siihen, että brittiläiset tutkijat eivät enää sen jälkeen voi olla mukana EU-rahoitteisissa tutkimushankkeissa ja -ohjelmissa, eivät ainakaan samassa laajuudessa kuin nyt. Tämä on haitallista paitsi brittitutkijoille itselleen, myös koko Euroopan tieteelle. Britanniassa on maanosamme johtavat yliopistot ja monella alalla britit edustavat tutkimuksen kansainvälistä kärkeä. Heidän poisjäämisensä yhteishankkeista haittaa vakavasti tutkimuksen tekoa muissakin maissa, myös meillä Suomessa.

Donald Trumpin mahdollinen valinta USA:n seuraavaksi presidentiksi olisi puolestaan vakava isku koko maailman tieteelle. Jos maailman johtavaa tiedevaltiota luotsaa mies, joka ylpeilee lukemattomuudellaan, se ei voi olla vaikuttamatta tieteen ja koulutuksen asemaan ja arvostukseen USA:ssa ja sitä kautta kaikkialla muuallakin. Kaikkien muiden hyvien syiden lisäksi myös tieteen ja koulutuksen puolesta on syytä toivoa, ettei Trump tule valituksi.

Tieteen edistäminen ja tietoon perustuvan koulutuksen kehittäminen ovat kiistatta hyvinvoinnin ja demokratian edellytyksiä. Valmiiden helppojen vastausten tilalta avoimiin kysymyksiin pohjaava tiede tarjoaa tutkimuksella perusteltuja totuuksia, joita se myös itse korjaa uusien tutkimustulosten myötä.

Hyvin koulutetut ja kriittiseen ajatteluun kykenevät kansalaiset ovat vastustuskykyisempiä populismille. Sen vuoksi tieteen ja koulutuksen uuttera puolustaminen on tämän päivän maailmassa jopa aiempaakin tärkeämpää.

Jukka_Monkkonen_100X130Jukka Mönkkönen
rehtori