Mist\u00e4 t\u00e4h\u00e4n voisi ammentaa toimintamalleja, joiden avulla jos nyt ei ratkaista kaikkia maailman ongelmia, niin p\u00e4\u00e4st\u00e4isiin edes eteenp\u00e4in eik\u00e4 menetett\u00e4isi toivoa? <\/p>\n\n\n\n
Toivo ja ep\u00e4toivo<\/strong> <\/h3>\n\n\n\nKonkreettisena esimerkkin\u00e4 Helsingin Sanomissa (17.11.2025) esiteltiin er\u00e4\u00e4n yl\u00e4koulun uusi valinnaiskurssikokonaisuus, Radikaalia toivoa (https:\/\/www.hs.fi\/alueet\/art-2000011594674.html<\/a>\u00a0). Se on oppiainerajat ylitt\u00e4v\u00e4, opettajien yhteisty\u00f6h\u00f6n perustuva kurssikokonaisuus, jossa esimerkiksi laitetaan ruokaa kaupan h\u00e4vikkiin menossa olleista elintarvikkeista, k\u00e4yd\u00e4\u00e4n luontoretkill\u00e4, harrastetaan e-urheilua ja taidetta sek\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n k\u00e4sit\u00f6it\u00e4. Tavoitteena on ennen kaikkea toivon n\u00e4k\u00f6kulmien l\u00f6ytyminen ymp\u00e4rist\u00f6ahdistuksen keskell\u00e4.\u00a0\u00a0<\/p>\n\n\n\n\u201dKoululle tulee l\u00e4heisest\u00e4 marketista paljon h\u00e4vikkiruokaa. Elintarvikkeita, joitten k\u00e4ytt\u00f6p\u00e4iv\u00e4 on l\u00e4hestym\u00e4ss\u00e4 uhkaavaa vauhtia. \u201dMe k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n meid\u00e4n aivoja ja keksit\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 voidaan tehd\u00e4\u201d, Dombret sanoo.\u201d <\/p>\n\n\n\n
Yksi\u00a0niin\u00a0kest\u00e4v\u00e4n kehityksen\u00a0kuin\u00a0avoimen oppimisenkin\u00a0perusperiaatteista on\u00a0monitieteinen yhteisty\u00f6. Monitieteisist\u00e4 l\u00e4hestymistavoista voikin muodostua tukipilari, joka auttaa\u00a0eteenp\u00e4in monikriisin aiheuttamasta toivottomuudesta. Useissa englanninkielisiss\u00e4 avoimen oppimisen (open education<\/em>) teoriataustaa ja arvomaailmaa k\u00e4sitteleviss\u00e4 l\u00e4hteiss\u00e4 korostuvat oppimisen kokonaisvaltaisuus, kriittiset ajattelutaidot, yhdenvertaisuus, empaattinen ote, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja kest\u00e4v\u00e4 kehitys (ks.esim. Czerniewicz & Cronin, 2023; Cronin, 2017; UNESCO, 2019; 2014; Jung & Lee, 2022; K\u00f6seo\u011flu et al., 2023; Croft & Brown, 2020).\u00a0<\/p>\n\n\n\nKaiken ytimess\u00e4 on yhdess\u00e4 toimiminen ja yhdess\u00e4 reflektointi, jotka edellytt\u00e4v\u00e4t vuorovaikutusta. Vuorovaikutus puolestaan edellytt\u00e4\u00e4 suhteen luomista johonkin toiseen, oman itsen ulkopuoliseen toimijaan. <\/p>\n\n\n\n
Suhteisuus<\/strong> <\/h3>\n\n\n\nSuhteinen tai relationaalinen pedagogiikka (relational pedagogy<\/em>) (Gravett, 2023; ks. my\u00f6s hooks, 1994; Yunkaporta, 2020; 2023) tarkoittaa l\u00e4hestymistapoja, jotka tarkoituksellisesti painottavat oppimisprosessin kokonaisvaltaisia, vuorovaikutuksellisia n\u00e4k\u00f6kohtia, kuten empatiaa, huolenpitoa, yst\u00e4v\u00e4llisyytt\u00e4 ja vastavuoroisuutta sek\u00e4 niiden kautta vastuullisuutta. Samalla ne edustavat meille haastetta korkeakoulumaailman kiireiselt\u00e4 tuntuvassa ja tehokkuutta rummuttavassa arjessa. <\/p>\n\n\n\nSuhteisuudella (relationality<\/em>) tarkoitetaan t\u00e4ss\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 eri osapuolien suhde toisiinsa muodostaa todellisuuden. Todellisuus siis rakentuu suhteisuudesta ja suhteiden verkostoista. (Wilson, 2008; Yunkaporta, 2023; ks. my\u00f6s Kuuselan blogiteksti<\/a> It\u00e4-Suomen yliopiston sosiaalipsykologian oppiaineen blogissa 21.1.2025.) <\/p>\n\n\n\nSuhteisuus perustuu kest\u00e4v\u00e4\u00e4n tapaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 jokaista vuorovaikutustilannetta siten, ett\u00e4 kontekstit ja niiden vaikutus toisiinsa on kaiken tulkinnan ja vuorovaikutuksen taustalla. <\/p>\n\n\n\n
Kyse ei koskaan ole siis esimerkiksi vain kahden henkil\u00f6n, kuten opettajan ja opiskelijan v\u00e4lisest\u00e4 vuorovaikutuksesta, vaan tilanteessa vaikuttavat kaikki pienet ja laajemmat yhteis\u00f6t, joihin kuulumme tai joihin meid\u00e4n voidaan tulkita kuuluvan, ja joiden kautta me tulkitsemme kaikkea vuorovaikutusta, jossa olemme osallisia. T\u00e4llaista n\u00e4k\u00f6kulmien laajentamista tutkitaan eri tavoin my\u00f6s mm. kulttuurienv\u00e4lisess\u00e4 viestinn\u00e4ss\u00e4, sosiaalipsykologiassa ja draamapedagogiikassa. <\/p>\n\n\n\n
Opetusty\u00f6t\u00e4 lintuperspektiivist\u00e4 tai jopa satelliittiperspektiivist\u00e4 tutkailemalla voidaan todeta, ett\u00e4 hyv\u00e4 opetus ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n opittaviin sis\u00e4lt\u00f6ihin keskittymist\u00e4, vaan vuorovaikutteisia suhteita opittavan teeman \u00e4\u00e4rell\u00e4. <\/p>\n\n\n\n
T\u00e4m\u00e4nkaltaista vuorovaikutteisuutta voi toteuttaa useilla eri tavoilla ja useiden eri toimijoiden v\u00e4lill\u00e4. Ei ole kyse vain opettajan ja opiskelijan vuorovaikutuksesta, vaan my\u00f6s esimerkiksi opiskelijoiden v\u00e4lisest\u00e4 vuorovaikutuksesta, opiskelijan ja opiskeltavan materiaalin v\u00e4lisest\u00e4 vuorovaikutuksesta sek\u00e4 opiskelijan ja opettajan v\u00e4lisest\u00e4 ep\u00e4suorasta vuorovaikutuksesta opiskeltavan materiaalin v\u00e4lityksell\u00e4, kuten vaikkapa sosiomaterialistiset ja posthumanistiset n\u00e4k\u00f6kulmat ehdottavat (ks.esim. Braidotti, 2013; Fenwick & Edwards, 2014). <\/p>\n\n\n\n
T\u00e4st\u00e4 voidaan viel\u00e4 edelleen laajentaa: Vuorovaikutuksessa vaikuttavat my\u00f6s kulttuurisidonnaiset taustamme ja tiedonk\u00e4sityksemme, arvomme, historiamme, tulkintatapamme, ja uskomuksemme siit\u00e4, miten oletamme todellisuuden rakentuvan ja vaikuttavan meihin sek\u00e4 oppimiseemme. <\/p>\n\n\n\n
Suhteisuutta on siis monenlaista ja monen tasoista. Suhteinen pedagogiikka vie meit\u00e4 kohti vastuullista vastavuoroisuutta ja vuorovaikutusta (ks. Denial, 2024). <\/p>\n\n\n\n
Lis\u00e4ksi nimenomaan suhteisuus on se teema, joka nousee vahvasti esiin alkuper\u00e4iskansojen maailmankatsomuksen ja tiedonk\u00e4sityksen mukaisessa suhtautumisessa tieteeseen ja tutkimukseen (ks. esim. Bartlett et al., 2012; Wilson, 2008; Yunkaporta, 2020; 2023). <\/p>\n\n\n\n
Wilsonin (2008) muotoilua mukaillen voimme laajentaa ajatusta my\u00f6s opetuksen suuntaan: Niin aiheemme, metodimme, k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4mme data tai tieto kuin sen k\u00e4sittely- ja esitysmuodot sek\u00e4 osaamisen arviointimetodimme on t\u00e4m\u00e4n n\u00e4kemyksen mukaan otettava huomioon suhteisuus kokonaisvaltaisesti, niin kanssaihmisi\u00e4 kuin ylilajista todellisuuttakin koskien (\u201cAll my relations<\/em>\u201d, pohjoisamerikkalaisten alkuper\u00e4iskansojen sanonnan mukaisesti). <\/p>\n\n\n\nMiten t\u00e4t\u00e4 voidaan sitten toteuttaa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4? <\/p>\n\n\n\n
Seuraavassa esittelen muutamia konkreettisia esimerkkej\u00e4, joita kukin voi soveltaa omass opetuksessaan vaikka heti. <\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/blogs.uef.fi\/jatkuvaoppiminen\/wp-content\/uploads\/sites\/160\/2025\/12\/Kohonen-Susanna_4948-1024x427.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\nKaksisilm\u00e4inen n\u00e4keminen<\/strong> <\/h3>\n\n\n\nMi\u2019kmaw-heimon vanhin Albert Marshall kuvaa kaksisilm\u00e4ist\u00e4 n\u00e4kemist\u00e4 (two-eyed seeing, etuaptmumk<\/em>) oppimisprosessiksi, jossa opetellaan n\u00e4kem\u00e4\u00e4n sek\u00e4 alkuper\u00e4iskansojen tiedon ja tiedonk\u00e4sityksen ett\u00e4 l\u00e4nsimaisen tiedon ja tiedonk\u00e4sityksen kautta, k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 molempia silmi\u00e4 yhdess\u00e4 (Bartlett et al., 2012). Metafora on siit\u00e4 oivallinen, ett\u00e4 vain kahdella silm\u00e4ll\u00e4 katsomalla havaitsemme syvyyden ja kolmiulotteisuuden. <\/p>\n\n\n\nK\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kaksisilm\u00e4inen n\u00e4keminen on yhteinen oppimismatka. Se kunnioittaa erilaisia tietoj\u00e4rjestelmi\u00e4 ja tiedonk\u00e4sityksi\u00e4 ilman, ett\u00e4 niiden t\u00e4ytyy sulautua toisiinsa. Vaikka t\u00e4m\u00e4 metodi on suunniteltu sovellettavaksi p\u00e4\u00e4asiassa sellaisten oppijoiden parissa, jotka identifioituvat alkuper\u00e4iskansojen j\u00e4seniksi, my\u00f6s meill\u00e4, jotka olemme kasvatuksemme ja koulutuksemme kautta omaksuneet l\u00e4nsimaisen tai eurokeskeisen tiedonk\u00e4sityksen, on siit\u00e4 paljon opittavaa. <\/p>\n\n\n\n
Kokeile t\u00e4t\u00e4 opetuksessasi:<\/strong> <\/p>\n\n\n\n\n- Mit\u00e4 on suhteisuus nykymaailmassa? Yhdist\u00e4 esimerkiksi tieteenalakohtainen artikkeli yhteis\u00f6n kirjoittamaan tarinaan, perinnetarinaan tai kansantaruun. Pyyd\u00e4 osallistujia analysoimaan, mit\u00e4 sellaista kumpikin teksti paljastaa, mit\u00e4 toinen ei. Suunnittele sitten teht\u00e4v\u00e4, jossa \u201dtodisteita\u201d on ker\u00e4tt\u00e4v\u00e4 \u201dmolemmat silm\u00e4t auki\u201d, esimerkiksi niin tutkimustietoja kuin relationaalisia havaintoja. (2eyedseeing.ca<\/a>\u00a0)\u00a0<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n
Yst\u00e4v\u00e4llisyys rakenteena<\/strong> <\/h3>\n\n\n\nYst\u00e4v\u00e4llisyys voi kuulostaa pehmolta idealta, kunnes sit\u00e4 alkaa harjoittaa rakenteena. Denial (2024) kirjassaan A Pedagogy of Kindness<\/em> korostaa, ett\u00e4 yst\u00e4v\u00e4llisyys on kurinalaisuutta ja tarkoittaa valintoja opetuksen suunnittelussa, toteutuksessa, osaamisen arvioinnissa ja kokonaisty\u00f6m\u00e4\u00e4riss\u00e4. Denial sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4 yst\u00e4v\u00e4llisyyteen oikeudenmukaisuuden, joustavuuden ja luottamuksen, jotka ilmenev\u00e4t konkreettisesti opintojaksojen rakenteissa ja menetelmiss\u00e4. Denialin (2019) samanniminen essee Hybrid Pedagogy -julkaisussa<\/a> kertoo h\u00e4nen omasta matkastaan suhtautumisessaan opiskelijoihin; ep\u00e4luuloisen ja jopa kielteisen asenteen ty\u00f6st\u00e4misest\u00e4 kohti ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isyytt\u00e4, luottamusta ja suhteiden rakentamista. <\/p>\n\n\n\nKokeile t\u00e4t\u00e4 opetuksessasi:<\/strong> <\/p>\n\n\n\n\n- Sis\u00e4llyt\u00e4 kalenteriin alusta alkaen \u201cmietint\u00e4myssytauot\u201d ja \u201ckiinniottop\u00e4iv\u00e4t\u201d sen sijaan, ett\u00e4 ne olisivat h\u00e4t\u00e4tilanteiden korjaustoimenpiteit\u00e4 (Denial, 2024).\u00a0\u00a0<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n
Hitaammin<\/strong> <\/h3>\n\n\n\nJ\u00e4rjestelm\u00e4mme priorisoivat yleens\u00e4 nopeutta ja v\u00e4litt\u00f6myytt\u00e4: nopeaa palautetta, nopeaa tuotosta, jatkuvaa saatavuutta. Syv\u00e4llinen oppiminen vaatii kuitenkin aikaa ja hitautta. Berg ja Seeber (2016) teoksessaan The Slow Professor<\/em> ja Norell (2024) teoksessaan The Present Professor<\/em> muistuttavat, ett\u00e4 supertehokkuuden ja kaikki-heti-mulle-t\u00e4ss\u00e4-nyt -asenteen vastustaminen ei tarkoita hippi-ideologian paluuta vaan pedagogista suunnitelmallisuutta ja samalla opiskeluhyvinvoinnista ja oppimisprosessista huolenpitoa. Hidastaminen mahdollistaa l\u00e4sn\u00e4olon, vuoropuhelun ja pohdinnan, jotka ovat juuri niit\u00e4 edellytyksi\u00e4, joita tarvitaan ajattelun kehitt\u00e4miseen. <\/p>\n\n\n\nKokeile t\u00e4t\u00e4 opetuksessasi:<\/strong> <\/p>\n\n\n\n\n- Aloita sessio kahden minuutin tarkoituksellisella hiljaisuudella tai yhdist\u00e4 se \u201dcheck-in\u201d-menettelyyn, jossa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n kuulumiskierros eri metodein eri kerroilla. Voit hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 vaikkapa Mentimeterin eri ominaisuuksia, tai v\u00e4lill\u00e4 j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kaikki \u00e4lylaitteet syrj\u00e4\u00e4n ja pienryhmitt\u00e4in keskustella viikon t\u00e4rkeimmist\u00e4 kuulumisista erilaisin osallistavin ja soveltavin metodein.\u00a0<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n
\n- Teet\u00e4 opintojaksoilla v\u00e4hemm\u00e4n teht\u00e4vi\u00e4 tai v\u00e4hemm\u00e4n lukemista. Teht\u00e4vien tai lukemisen paljous ei ole tie autuuteen eik\u00e4 todiste toimivasta pedagogiikasta. Hitauden ja v\u00e4hent\u00e4misen valitseminen voi olla harkittu valinta, joka tukee oppimista ja opiskeluhyvinvointia. Hidastaminen tai v\u00e4hent\u00e4minen ei tarkoita j\u00e4rjestelm\u00e4llisyyden, suunnitelmallisuuden tai pedagogiikan puuttumista.\u00a0<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n
Lopuksi: Toivo ja tulevaisuus<\/strong> <\/h3>\n\n\n\nJos haluamme edist\u00e4\u00e4 korkeakoulutusta, joka rakentaa vuorovaikutustaitoja, huolenpitoa ja oikeudenmukaisuutta sek\u00e4 vahvistaa toivoa ja mielikuvitusta, tarvitsemme tarinoita ja tukirakenteita, jotka tekev\u00e4t n\u00e4ist\u00e4 tulevaisuuksista todellisia jo nyt (ks. Braidotti, 2013). Czerniewiczin ja Croninin (2023) toimittama Higher Education for Good<\/em> kokoaa yhteen n\u00e4k\u00f6kulmia seitsem\u00e4st\u00e4toista maasta ja tarjoaa konkreettisia k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 arvioinnin ja opetuksen suunnittelun sek\u00e4 organisaatiokulttuurin uudistamiseksi kest\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4n suuntaan. Kokoelma on avoimesti saatavilla oleva ja se kannattaa tallentaa kirjanmerkkeihin ja jakaa kollegoiden kanssa. <\/p>\n\n\n\nKokoelma tuo mieleen Freiren (1970; 2005) kehotuksen dialogiseen, vapauttavaan pedagogiikkaan: Koulutus voi joko vahvistaa vallitsevaan todellisuuteen mukautumista tai se voi auttaa ihmisi\u00e4 toteamaan, ett\u00e4 nykytilanne ei k\u00e4y ja ryhtym\u00e4\u00e4n toimeen itsens\u00e4 ja ep\u00e4kohdiksi havaitsemiensa asenteiden, tapojen, k\u00e4yt\u00e4nteiden tai rakenteiden muuttamiseksi yhdess\u00e4 muiden kanssa. <\/p>\n\n\n\n
Niin Higher Education for Good<\/em>, The Present Professor<\/em>, The Slow Professor<\/em>, A Pedagogy of Kindness<\/em> kuin muutkin t\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa ja sen jatko-osassa viitatut l\u00e4hteet ohjaavat meit\u00e4 kysym\u00e4\u00e4n itselt\u00e4mme: Mit\u00e4 varten teen sit\u00e4, mit\u00e4 teen? Mit\u00e4 varten opetan?<\/strong> <\/p>\n\n\n\n
\u201dKoululle tulee l\u00e4heisest\u00e4 marketista paljon h\u00e4vikkiruokaa. Elintarvikkeita, joitten k\u00e4ytt\u00f6p\u00e4iv\u00e4 on l\u00e4hestym\u00e4ss\u00e4 uhkaavaa vauhtia. \u201dMe k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n meid\u00e4n aivoja ja keksit\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 voidaan tehd\u00e4\u201d, Dombret sanoo.\u201d <\/p>\n\n\n\n
Yksi\u00a0niin\u00a0kest\u00e4v\u00e4n kehityksen\u00a0kuin\u00a0avoimen oppimisenkin\u00a0perusperiaatteista on\u00a0monitieteinen yhteisty\u00f6. Monitieteisist\u00e4 l\u00e4hestymistavoista voikin muodostua tukipilari, joka auttaa\u00a0eteenp\u00e4in monikriisin aiheuttamasta toivottomuudesta. Useissa englanninkielisiss\u00e4 avoimen oppimisen (open education<\/em>) teoriataustaa ja arvomaailmaa k\u00e4sitteleviss\u00e4 l\u00e4hteiss\u00e4 korostuvat oppimisen kokonaisvaltaisuus, kriittiset ajattelutaidot, yhdenvertaisuus, empaattinen ote, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja kest\u00e4v\u00e4 kehitys (ks.esim. Czerniewicz & Cronin, 2023; Cronin, 2017; UNESCO, 2019; 2014; Jung & Lee, 2022; K\u00f6seo\u011flu et al., 2023; Croft & Brown, 2020).\u00a0<\/p>\n\n\n\n Kaiken ytimess\u00e4 on yhdess\u00e4 toimiminen ja yhdess\u00e4 reflektointi, jotka edellytt\u00e4v\u00e4t vuorovaikutusta. Vuorovaikutus puolestaan edellytt\u00e4\u00e4 suhteen luomista johonkin toiseen, oman itsen ulkopuoliseen toimijaan. <\/p>\n\n\n\n Suhteinen tai relationaalinen pedagogiikka (relational pedagogy<\/em>) (Gravett, 2023; ks. my\u00f6s hooks, 1994; Yunkaporta, 2020; 2023) tarkoittaa l\u00e4hestymistapoja, jotka tarkoituksellisesti painottavat oppimisprosessin kokonaisvaltaisia, vuorovaikutuksellisia n\u00e4k\u00f6kohtia, kuten empatiaa, huolenpitoa, yst\u00e4v\u00e4llisyytt\u00e4 ja vastavuoroisuutta sek\u00e4 niiden kautta vastuullisuutta. Samalla ne edustavat meille haastetta korkeakoulumaailman kiireiselt\u00e4 tuntuvassa ja tehokkuutta rummuttavassa arjessa. <\/p>\n\n\n\n Suhteisuudella (relationality<\/em>) tarkoitetaan t\u00e4ss\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 eri osapuolien suhde toisiinsa muodostaa todellisuuden. Todellisuus siis rakentuu suhteisuudesta ja suhteiden verkostoista. (Wilson, 2008; Yunkaporta, 2023; ks. my\u00f6s Kuuselan blogiteksti<\/a> It\u00e4-Suomen yliopiston sosiaalipsykologian oppiaineen blogissa 21.1.2025.) <\/p>\n\n\n\n Suhteisuus perustuu kest\u00e4v\u00e4\u00e4n tapaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 jokaista vuorovaikutustilannetta siten, ett\u00e4 kontekstit ja niiden vaikutus toisiinsa on kaiken tulkinnan ja vuorovaikutuksen taustalla. <\/p>\n\n\n\n Kyse ei koskaan ole siis esimerkiksi vain kahden henkil\u00f6n, kuten opettajan ja opiskelijan v\u00e4lisest\u00e4 vuorovaikutuksesta, vaan tilanteessa vaikuttavat kaikki pienet ja laajemmat yhteis\u00f6t, joihin kuulumme tai joihin meid\u00e4n voidaan tulkita kuuluvan, ja joiden kautta me tulkitsemme kaikkea vuorovaikutusta, jossa olemme osallisia. T\u00e4llaista n\u00e4k\u00f6kulmien laajentamista tutkitaan eri tavoin my\u00f6s mm. kulttuurienv\u00e4lisess\u00e4 viestinn\u00e4ss\u00e4, sosiaalipsykologiassa ja draamapedagogiikassa. <\/p>\n\n\n\n Opetusty\u00f6t\u00e4 lintuperspektiivist\u00e4 tai jopa satelliittiperspektiivist\u00e4 tutkailemalla voidaan todeta, ett\u00e4 hyv\u00e4 opetus ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n opittaviin sis\u00e4lt\u00f6ihin keskittymist\u00e4, vaan vuorovaikutteisia suhteita opittavan teeman \u00e4\u00e4rell\u00e4. <\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4nkaltaista vuorovaikutteisuutta voi toteuttaa useilla eri tavoilla ja useiden eri toimijoiden v\u00e4lill\u00e4. Ei ole kyse vain opettajan ja opiskelijan vuorovaikutuksesta, vaan my\u00f6s esimerkiksi opiskelijoiden v\u00e4lisest\u00e4 vuorovaikutuksesta, opiskelijan ja opiskeltavan materiaalin v\u00e4lisest\u00e4 vuorovaikutuksesta sek\u00e4 opiskelijan ja opettajan v\u00e4lisest\u00e4 ep\u00e4suorasta vuorovaikutuksesta opiskeltavan materiaalin v\u00e4lityksell\u00e4, kuten vaikkapa sosiomaterialistiset ja posthumanistiset n\u00e4k\u00f6kulmat ehdottavat (ks.esim. Braidotti, 2013; Fenwick & Edwards, 2014). <\/p>\n\n\n\n T\u00e4st\u00e4 voidaan viel\u00e4 edelleen laajentaa: Vuorovaikutuksessa vaikuttavat my\u00f6s kulttuurisidonnaiset taustamme ja tiedonk\u00e4sityksemme, arvomme, historiamme, tulkintatapamme, ja uskomuksemme siit\u00e4, miten oletamme todellisuuden rakentuvan ja vaikuttavan meihin sek\u00e4 oppimiseemme. <\/p>\n\n\n\n Suhteisuutta on siis monenlaista ja monen tasoista. Suhteinen pedagogiikka vie meit\u00e4 kohti vastuullista vastavuoroisuutta ja vuorovaikutusta (ks. Denial, 2024). <\/p>\n\n\n\n Lis\u00e4ksi nimenomaan suhteisuus on se teema, joka nousee vahvasti esiin alkuper\u00e4iskansojen maailmankatsomuksen ja tiedonk\u00e4sityksen mukaisessa suhtautumisessa tieteeseen ja tutkimukseen (ks. esim. Bartlett et al., 2012; Wilson, 2008; Yunkaporta, 2020; 2023). <\/p>\n\n\n\n Wilsonin (2008) muotoilua mukaillen voimme laajentaa ajatusta my\u00f6s opetuksen suuntaan: Niin aiheemme, metodimme, k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4mme data tai tieto kuin sen k\u00e4sittely- ja esitysmuodot sek\u00e4 osaamisen arviointimetodimme on t\u00e4m\u00e4n n\u00e4kemyksen mukaan otettava huomioon suhteisuus kokonaisvaltaisesti, niin kanssaihmisi\u00e4 kuin ylilajista todellisuuttakin koskien (\u201cAll my relations<\/em>\u201d, pohjoisamerikkalaisten alkuper\u00e4iskansojen sanonnan mukaisesti). <\/p>\n\n\n\n Miten t\u00e4t\u00e4 voidaan sitten toteuttaa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4? <\/p>\n\n\n\n Seuraavassa esittelen muutamia konkreettisia esimerkkej\u00e4, joita kukin voi soveltaa omass opetuksessaan vaikka heti. <\/p>\n\n\n\n Mi\u2019kmaw-heimon vanhin Albert Marshall kuvaa kaksisilm\u00e4ist\u00e4 n\u00e4kemist\u00e4 (two-eyed seeing, etuaptmumk<\/em>) oppimisprosessiksi, jossa opetellaan n\u00e4kem\u00e4\u00e4n sek\u00e4 alkuper\u00e4iskansojen tiedon ja tiedonk\u00e4sityksen ett\u00e4 l\u00e4nsimaisen tiedon ja tiedonk\u00e4sityksen kautta, k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 molempia silmi\u00e4 yhdess\u00e4 (Bartlett et al., 2012). Metafora on siit\u00e4 oivallinen, ett\u00e4 vain kahdella silm\u00e4ll\u00e4 katsomalla havaitsemme syvyyden ja kolmiulotteisuuden. <\/p>\n\n\n\n K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kaksisilm\u00e4inen n\u00e4keminen on yhteinen oppimismatka. Se kunnioittaa erilaisia tietoj\u00e4rjestelmi\u00e4 ja tiedonk\u00e4sityksi\u00e4 ilman, ett\u00e4 niiden t\u00e4ytyy sulautua toisiinsa. Vaikka t\u00e4m\u00e4 metodi on suunniteltu sovellettavaksi p\u00e4\u00e4asiassa sellaisten oppijoiden parissa, jotka identifioituvat alkuper\u00e4iskansojen j\u00e4seniksi, my\u00f6s meill\u00e4, jotka olemme kasvatuksemme ja koulutuksemme kautta omaksuneet l\u00e4nsimaisen tai eurokeskeisen tiedonk\u00e4sityksen, on siit\u00e4 paljon opittavaa. <\/p>\n\n\n\n Kokeile t\u00e4t\u00e4 opetuksessasi:<\/strong> <\/p>\n\n\n\n Yst\u00e4v\u00e4llisyys voi kuulostaa pehmolta idealta, kunnes sit\u00e4 alkaa harjoittaa rakenteena. Denial (2024) kirjassaan A Pedagogy of Kindness<\/em> korostaa, ett\u00e4 yst\u00e4v\u00e4llisyys on kurinalaisuutta ja tarkoittaa valintoja opetuksen suunnittelussa, toteutuksessa, osaamisen arvioinnissa ja kokonaisty\u00f6m\u00e4\u00e4riss\u00e4. Denial sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4 yst\u00e4v\u00e4llisyyteen oikeudenmukaisuuden, joustavuuden ja luottamuksen, jotka ilmenev\u00e4t konkreettisesti opintojaksojen rakenteissa ja menetelmiss\u00e4. Denialin (2019) samanniminen essee Hybrid Pedagogy -julkaisussa<\/a> kertoo h\u00e4nen omasta matkastaan suhtautumisessaan opiskelijoihin; ep\u00e4luuloisen ja jopa kielteisen asenteen ty\u00f6st\u00e4misest\u00e4 kohti ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isyytt\u00e4, luottamusta ja suhteiden rakentamista. <\/p>\n\n\n\n Kokeile t\u00e4t\u00e4 opetuksessasi:<\/strong> <\/p>\n\n\n\n J\u00e4rjestelm\u00e4mme priorisoivat yleens\u00e4 nopeutta ja v\u00e4litt\u00f6myytt\u00e4: nopeaa palautetta, nopeaa tuotosta, jatkuvaa saatavuutta. Syv\u00e4llinen oppiminen vaatii kuitenkin aikaa ja hitautta. Berg ja Seeber (2016) teoksessaan The Slow Professor<\/em> ja Norell (2024) teoksessaan The Present Professor<\/em> muistuttavat, ett\u00e4 supertehokkuuden ja kaikki-heti-mulle-t\u00e4ss\u00e4-nyt -asenteen vastustaminen ei tarkoita hippi-ideologian paluuta vaan pedagogista suunnitelmallisuutta ja samalla opiskeluhyvinvoinnista ja oppimisprosessista huolenpitoa. Hidastaminen mahdollistaa l\u00e4sn\u00e4olon, vuoropuhelun ja pohdinnan, jotka ovat juuri niit\u00e4 edellytyksi\u00e4, joita tarvitaan ajattelun kehitt\u00e4miseen. <\/p>\n\n\n\n Kokeile t\u00e4t\u00e4 opetuksessasi:<\/strong> <\/p>\n\n\n\n Jos haluamme edist\u00e4\u00e4 korkeakoulutusta, joka rakentaa vuorovaikutustaitoja, huolenpitoa ja oikeudenmukaisuutta sek\u00e4 vahvistaa toivoa ja mielikuvitusta, tarvitsemme tarinoita ja tukirakenteita, jotka tekev\u00e4t n\u00e4ist\u00e4 tulevaisuuksista todellisia jo nyt (ks. Braidotti, 2013). Czerniewiczin ja Croninin (2023) toimittama Higher Education for Good<\/em> kokoaa yhteen n\u00e4k\u00f6kulmia seitsem\u00e4st\u00e4toista maasta ja tarjoaa konkreettisia k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 arvioinnin ja opetuksen suunnittelun sek\u00e4 organisaatiokulttuurin uudistamiseksi kest\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4n suuntaan. Kokoelma on avoimesti saatavilla oleva ja se kannattaa tallentaa kirjanmerkkeihin ja jakaa kollegoiden kanssa. <\/p>\n\n\n\n Kokoelma tuo mieleen Freiren (1970; 2005) kehotuksen dialogiseen, vapauttavaan pedagogiikkaan: Koulutus voi joko vahvistaa vallitsevaan todellisuuteen mukautumista tai se voi auttaa ihmisi\u00e4 toteamaan, ett\u00e4 nykytilanne ei k\u00e4y ja ryhtym\u00e4\u00e4n toimeen itsens\u00e4 ja ep\u00e4kohdiksi havaitsemiensa asenteiden, tapojen, k\u00e4yt\u00e4nteiden tai rakenteiden muuttamiseksi yhdess\u00e4 muiden kanssa. <\/p>\n\n\n\n Niin Higher Education for Good<\/em>, The Present Professor<\/em>, The Slow Professor<\/em>, A Pedagogy of Kindness<\/em> kuin muutkin t\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa ja sen jatko-osassa viitatut l\u00e4hteet ohjaavat meit\u00e4 kysym\u00e4\u00e4n itselt\u00e4mme: Mit\u00e4 varten teen sit\u00e4, mit\u00e4 teen? Mit\u00e4 varten opetan?<\/strong> <\/p>\n\n\n\nSuhteisuus<\/strong> <\/h3>\n\n\n\n
<\/figure>\n\n\n\nKaksisilm\u00e4inen n\u00e4keminen<\/strong> <\/h3>\n\n\n\n
\n
Yst\u00e4v\u00e4llisyys rakenteena<\/strong> <\/h3>\n\n\n\n
\n
Hitaammin<\/strong> <\/h3>\n\n\n\n
\n
\n
Lopuksi: Toivo ja tulevaisuus<\/strong> <\/h3>\n\n\n\n
![\"Yhteystiedot\"](\"https:\/\/blogs.uef.fi\/jatkuvaoppiminen\/wp-content\/uploads\/sites\/160\/2025\/12\/Susanna-Kohonen.jpg\")
\n <\/div>\n\n