Olen harrastanut kiipeily\u00e4 vuodesta syksyst\u00e4 2005 l\u00e4htien. Kiipeily l\u00e4hti liikkeelle vanhassa k\u00f6ssikopista, johon oli rakennettu kiipeilyseini\u00e4. N\u00e4iden seini\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4 opin kiipeilytekniikkaa ja k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kiipeilyvarusteita. Sain monta uutta kaveria, joiden kanssa ihmeteltiin ja opiskeltiin kiipeilytekniikkaa. Joensuuhun rakennettiin siihen aikaan Suomen korkein kiipeilysein\u00e4, jolla talven aikana vietin monta iltaa ja viikonloppua. Nopeasti p\u00e4\u00e4sin k\u00f6ysikiipeilyyn mukaan ja kiipeilytoverit yst\u00e4v\u00e4llisesti painostivat hankkimaan k\u00f6yden ja kasan jatkoja (kaksi ruuvisulkurengasta, joiden v\u00e4liss\u00e4 on p\u00e4tk\u00e4 nauhalenkki\u00e4). Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 lumen peitt\u00e4ess\u00e4 maan minut houkuteltiin mukaan kalliolle, jossa yritin kiivet\u00e4. En p\u00e4\u00e4ssyt yl\u00f6s kylmill\u00e4 tunnottomilla sormilla edes helpointa reitti\u00e4 (Paljasjalkainen 4), ja t\u00e4st\u00e4 huolimatta olin innoissani.<\/p>\n\n\n\n
Seuraavat vuodet kuluivat suomalaista kalliota halaillen ja ihastellen. Koin kehittyv\u00e4ni. Sain kiivetty\u00e4 yh\u00e4 vaikeampia ja vaikeampia reittej\u00e4. Luin ahkerasti kiipeilykirjallisuutta ja laadin itselleni harjoitusohjelmia. Parhaimmillaan k\u00e4vin kiipeilem\u00e4ss\u00e4 3-4 kertaa viikossa. Lumien sulaessa viikonloput meniv\u00e4t mets\u00e4ss\u00e4 kalliolla tai tien p\u00e4\u00e4ll\u00e4 uusia kiipeilykalliota kohti. En kokenut olevani lahjakas, vaan enemm\u00e4nkin innostuksen ja sinnikk\u00e4\u00e4n harjoittelun ansiosta hitaasti kehittyv\u00e4 kiipeilij\u00e4. Mutta kehityin, onnistuin ja iloitsin. Kiipeily tunkeutui miltei kaikkialle; er\u00e4\u00e4ll\u00e4 E-Suomen suuntautuneella kiipeilyreissulla Happoradion Ihmisenpy\u00f6r\u00e4<\/a> laulun sanat muuttuivat \u201dPuhu mit\u00e4 puhut mutta kiipeily\u00e4<\/em> \u00e4l\u00e4 lopeta\u201d. Vaimoni totesi minun hymyilev\u00e4n onnellisesti palatessani kiipeilyreissuilta, vaikka olin v\u00e4synyt, hikinen, naarmuilla ja kolhiintunut. P\u00e4\u00e4sin Italiaan, Saksaan ja Turkkiin kiipeilem\u00e4\u00e4n. Suureellisesti suunnittelin ulkomaanmatkoja jokaiselle vuodelle. Kehitys jatkui. Kiipeilytekniikka ja voimat kehittyiv\u00e4t, ja rohkenin kokeilla rajojani. Aloin harjoitella itselleni vaikeita reittej\u00e4 (muille helppoja). Pitk\u00e4llisen (kolme vuotta) ty\u00f6n tuloksena kiipesin itsellesi ne vaikeimmat reitit (Kluutch 7a, Primavera de las Ficas 7a, Outolintu 7a). Sain my\u00f6s mahdollisuuden kirjoittaa nimeni suomalaiseen kiipeilyhistoriaan avaamalla uusia kiipeilyreittej\u00e4 It\u00e4-Suomeen (mm. Itkupotkuraivari 6c, Vaaleanpunaista Pamelaa 6b, 9 pulttia tietoiseen hyv\u00e4ksyv\u00e4\u00e4n l\u00e4sn\u00e4oloon 6b+). Mallia identiteettiin otin kiipeilylegenda Fred Nicole<\/a>lta, joka kuvasi itse\u00e4\u00e4n: \u201dI am a climber\u201d. Kiipeily oli tempaissut minut mukaansa siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 my\u00f6s min\u00e4 kutsuin itse\u00e4ni kiipeilij\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n El\u00e4m\u00e4 on luopumista, niin sanotaan. Kaksi vuotta sitten 5., 6. ja 7. kaularangan nikaman v\u00e4leiss\u00e4 tapahtui jotain, joka ilmeni vasemman k\u00e4den puutumisena. Diskusv\u00e4li oli kaventunut ja juuriaukot kaventuneet. Vasen k\u00e4si s\u00e4teili kipua ja sormet puutuivat. Syksy meni toipuessa, kiipeily oli katkolla, surua ja alakuloa oli ilmassa. Vuodenvaihteen j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4sin j\u00e4lleen kiipeilem\u00e4\u00e4n, joka minua suuresti ilahdutti. P\u00e4\u00e4sin j\u00e4lleen kokemaan kiipeilyn vapautta, kuulumaan kiipeilij\u00f6iden joukkoon ja turisemaan kiipeilyst\u00e4 ja kaikesta muustakin.<\/p>\n\n\n\n Viime kes\u00e4n\u00e4 niskavaiva iski kesken polkupy\u00f6r\u00e4ilyn. Vasen k\u00e4sin puutui, pisteli ja s\u00e4teili. Toiveikkaani odotin pari viikkoa. Kokeilin varovaisesti kuntosalia ja kiipeily\u00e4. Vaivat pahenivat liikunnasta ja mukaan tuli migreeni. P\u00e4\u00e4tin pit\u00e4\u00e4 pidemm\u00e4n tauon. Kuntosali alkoi v\u00e4hitellen toimia, kun l\u00f6ysin niskayst\u00e4v\u00e4lliset liikkeet. Mutta migreeni iski aina kiipeilyn j\u00e4lkeen. Pommittava kipu p\u00e4\u00e4ss\u00e4. N\u00e4in tein tuskallisen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen ja luovuin itselleni t\u00e4rke\u00e4st\u00e4 tekemisest\u00e4. Sen my\u00f6t\u00e4 koin el\u00e4m\u00e4\u00e4ni j\u00e4\u00e4v\u00e4n (kiipeily)kaverien ja innostavan liikunnan kokoinen aukko. Iso kuin mik\u00e4. En ollut en\u00e4\u00e4 kiipeilij\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Resilienssi<\/a>in (kyky ponnahtaa takaisin vastoink\u00e4ymisen j\u00e4lkeen) liittyy luopuminen. Mit\u00e4 on luopuminen? Jos luopuu jostain, niin \u201dei tee jotain mit\u00e4 ennen teki\u201d, \u201dei omista jotain mit\u00e4 ennen teki\u201d, \u201dei ole jotain mit\u00e4 ennen oli\u201d. Raimo Lappalainen<\/a> (professori) hyvin kuvaa<\/a> hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se on \u201dhyv\u00e4ksynt\u00e4 on kontrollin vastakohta<\/em>\u201d. Hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4n liittyy negatiivisia tunteita. Hyv\u00e4ksyminen ei tunnu mukavalta. Se tuntuu kurjalta. Lappalaisen mukaan hyv\u00e4ksyminen ei ole rationaalinen asia, se on tunnekokemus. Negatiiviset tunteet otetaan vastaan sellaisenaan ja niiden annetaan jopa kasvaa. Luopumiseen liittyy suru ja haikeus.<\/p>\n\n\n\n Helsingin hiippakunnan piispa (1991-2010) Eero Huovinen kirjoitti kolumnissaan<\/a>: \u201dVaikka luopuminen on synkk\u00e4 aihe, sen miettiminen opettaa paljon. Jokainen asia, josta luovumme, kertoo siit\u00e4, mit\u00e4 olemme saaneet. Samalla kun on pakko j\u00e4tt\u00e4\u00e4 jotakin taakse, voi muistaa sen, mit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 on kokenut.<\/em>\u201d Kiipeily antoi minulla kasan kavereita, upeita kokemuksia luonnossa, onnistumisen tunteita. Se opetti minulle k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4, takaiskujen kohtaamista, keskittymist\u00e4 olennaiseen, pelon ja j\u00e4nnityksen kohtaamista, yritt\u00e4mist\u00e4 ja sitkeytt\u00e4. N\u00e4in negatiivisten tunteiden sijalle tuli kiitollisuus, joka lienee yksi voimakkaimmista my\u00f6nteisist\u00e4 tunteista<\/a>.<\/p>\n\n\n\n Luopumisen loogisena seurauksena on tyhjyys. Se iso aukko, jotka kiipeily ei nyt ole t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Se aukko on nyt tyhj\u00e4. Tyhjyys mahdollistaa, ett\u00e4 se t\u00e4yttyy. Kiipeilyn tilalle tulee jotain muuta. Luopuminen avaa siis mahdollisuuden jollekin uudelle. Jos el\u00e4m\u00e4 on luopumista, niin se on my\u00f6s uuden saamista.<\/p>\n\n\n\n Resilienssi on kyky, jota voimme vahvistaa. Resilienssi\u00e4 tarvitsemme koko (ty\u00f6)el\u00e4m\u00e4n ajan. Kohtaamme takaiskuja ja esteit\u00e4, joista emme p\u00e4\u00e4se yli, ali tai l\u00e4pi. Resilienssi on osa (ura)hyvinvointia<\/a>. Resilienssitaitoihin liittyy negatiivisten tunteiden kohtaaminen tavalla, joka tukee toimintakyky\u00e4. Resilienssi\u00e4 vahvistaa my\u00f6nteiset tunteet. Resilienssitaitoihin liittyy kyky vaihtaa n\u00e4k\u00f6kulmaa sek\u00e4 taito hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 vahvuuksiaan uusissa asioissa. Resilienssi lienee Growth Mindset<\/a>in yksi osatekij\u00e4. Ja resilienssit ihmiset omaavat my\u00f6t\u00e4tuntoa itse\u00e4\u00e4n ja toisia kohtaan. N\u00e4it\u00e4 kaikki taitoja voidaan harjoitella mm. optimaalisen toimintakyvyn menetelmin<\/a>.<\/p>\n\n\n\n Arttu<\/p>\n\n\n\n Kirjoittaja toimii Aducatessa ratkaisukeskeisen\u00e4 valmentajana, ty\u00f6yhteis\u00f6kouluttajana ja tietoisuustaitovalmentajana<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Olen harrastanut kiipeily\u00e4 vuodesta syksyst\u00e4 2005 l\u00e4htien. Kiipeily l\u00e4hti liikkeelle vanhassa k\u00f6ssikopista, johon oli rakennettu kiipeilyseini\u00e4. N\u00e4iden seini\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4 opin kiipeilytekniikkaa ja k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kiipeilyvarusteita. Sain monta uutta kaveria, joiden kanssa ihmeteltiin ja opiskeltiin kiipeilytekniikkaa. Joensuuhun rakennettiin siihen aikaan Suomen korkein kiipeilysein\u00e4, jolla talven aikana vietin monta iltaa ja viikonloppua. Nopeasti p\u00e4\u00e4sin k\u00f6ysikiipeilyyn mukaan ja kiipeilytoverit […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[14],"tags":[77],"class_list":["post-1681","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-muut-kirjoitukset","tag-resilienssi-luopuminen"],"acf":[],"yoast_head":"\n