Korkeakoulutettujen maahanmuuttaneiden harjoittelu osana työelämäyhteistyötä

Korkeakouluilta ja työelämältä edellytetään tiivistä yhteistyötä. Koulutuksen aikana saadaan teoriatietoja, joita tarvitaan käytännössä harjoittelu- tai työpaikalla. KAVA-koulutuksessa (Asiantuntijatehtäviin valmentava koulutus kansainvälisille osaajille) yhteistyö ei ollut vain reitti tiedosta taitoon. Työelämän tarpeisiin vastattiin suomen kielen opinnoilla ja työelämäkulttuurin tietoisuudella, verkostojen laajentamisella ja tietenkin rohkeudella toimia eri tavalla. Tuloksena syntyi juuri se osaaminen, jota Suomessa tarvitaan.    

Korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien vaikeudet työllistyä koulutustaan vastaaviin työpaikkoihin johtavat turhautumiseen, stressiin, masentumiseen ja motivaation häviämiseen (Huttunen 2009, 3.). KAVA-koulutuksen harjoittelujakson päätavoitteena oli tutustuminen nimenomaan oman ammattialansa asiantuntijatehtäviin, sanastoon ja toimintakulttuuriin eikä pelkkä yleisen kielitaidon kehittyminen. Tämän takia sopivan harjoittelupaikan löytämiseen liittyi tavallista enemmän haasteita. 

Opiskelijoiden odotukset

Koulutuksen alussa olimme kysyneet opiskelijoita, mitä he odottavat harjoittelusta. Suomen kielen harjoittelu ja oman osaamisen soveltaminen vaikuttivat tärkeimmiltä. Toivottiin, että harjoittelupaikalla työkaverit olisivat auttavaisia ja puheliaita sekä ilmapiiri olisi mukava. Joitakin opiskelijoita hieman jännitti: Tarjotaanko riittävästi tukea? Jutellaanko kanssani? Mitä minusta ajatellaan?  

Opiskelijoiden odotukset harjoittelulle olivat enimmäkseen suhteellisen isoja. Moni oli asunut Suomessa jo useita vuosia, osasi suomea hyvin ja oli opiskellut kotimaastaan saamaansa korkeakoulutuksen alaa myös Suomessa eikä silti ollut työllistynyt tai päässyt edes harjoitteluun omalle alalleen. Näistä syistä harjoittelulla oli iso merkitys. Monilla opiskelijoilla oli selkeä tavoite työllistyä. 

Harjoittelujakson kesto ja ajankohta 

Harjoittelu toteutettiin erimittaisina jaksoina. Koulutuksen ensimmäisessä toteutuksessa harjoittelujakson kesto vaihteli kahdesta kahdeksaan viikkoon, mikä toi opettajille jonkin verran suunnitteluhaasteita ja opiskelijoille vaikeuksia suorittaa muita koulutuksen opintojaksoja ajoissa. Yllä mainitut ongelmat ratkaistiin toisen toteutuksen aikana, jolloin harjoittelujaksolle määriteltiin tarkka aika ja kesto, neljä viikkoa huhtikuussa. Tämä ei ollut kuitenkaan niin toimiva vaihtoehto työnantajien mielestä valinnanvaran puutteen takia.  

Todettiin, että harjoittelun kestolla ja ajankohdalla on erittäin merkittävä rooli. Kun kyseessä on opiskelijan mahdollinen työllistyminen, yleensä työpaikalla toivotaan pidempää harjoittelujaksoa. On kuitenkin mainittava, että koulutuksen järjestäjiltä vaaditaan myös resursseja ohjaukseen, minkä takia liian pitkää harjoittelua ei välttämättä pystytä järjestämään oppilaitoksen taholta. Toimivan työelämäyhteistyön kannalta joustavuus on hyvin tärkeää, mikä on otettava huomioon harjoittelun ajankohtaa suunniteltaessa. Jakson tarkka ajankohta ja kesto voivat olla joissakin tapauksissa ratkaisevia syitä kielteiseen vastaukseen.   

Moni työantaja oli sitä mieltä, että lyhyt neljän viikon harjoittelu on juuri sopiva, sillä se ei vaadi niin paljon työtä heiltä. Toisaalta joidenkin työnantajien mielestä tarvitaan pidempi harjoittelu, jotta ehtii perehdyttää harjoittelijaa sekä järjestää tarvittavat laitteet ja muut puitteet harjoittelulle. Ratkaisuna tähän voisi olla oppilaitoksen ja työpaikan yhteistyössä räätälöimä harjoittelu. 

Ohjaajan rooli 

Koulutuksen alussa kaikki opiskelijat oli jaettu kolmen ohjaajan kesken. Ohjaaja piti haastattelun, jonka aikana laadittiin henkilökohtainen suunnitelma opiskelijan kanssa ja selviteltiin opiskelijan tavoitteita sekä koulutuksen että työllistymisen suhteen. Keskustelun yhteydessä aloitettiin potentiaalisten harjoittelupaikkojen listan laatiminen, jota myöhemmin päivitettiin ja uusittiin.  

Useimmat opiskelijoista olivat omatoimisia ja yrittivät itse löytää harjoittelupaikan lähettämällä sähköpostia, soittamalla tai käymällä paikan päällä. Joskus se onnistui, joskus ei. Tällöin ohjaaja tuli apuun. Kävi niinkin, että lopuksi opiskelija pääsi harjoitteluun paikkaan, josta hän oli aikaisemmin saanut kielteisen vastauksen tai ei ollut saanut vastausta lainkaan. Tämä vahvistaa faktan, että työnantajan on paljon helpompaa ottaa harjoittelija, silloin kun hänen takanaan on jokin oppilaitos. Niin sanotusti yhteinen taakka ei ole niin painava. Opiskelijat kokivat, että ohjaajien tuki oli merkittävää ja joskus jopa ratkaisevaa harjoittelupaikan järjestämisessä. Opettajat auttoivat hakemuksen laatimisessa, ottivat yhteyttä yrityksiin puhelimitse tai sähköpostitse, antoivat lisätietoja harjoittelun tavoitteista ja etenemisestä sekä osallistuivat haastatteluihin opiskelijan kanssa.  

Harjoittelupaikkojen löytäminen oli pandemian sekä viime helmikuussa alkaneen Ukrainan sodan takia hyvin haasteellista. Moni opiskelijoistamme oli kotoisin Venäjältä. Joissakin tapauksissa harjoittelupaikasta oli jo sovittu, mutta kun alkoi sota, moni yritys perui venäläistaustaisen opiskelijan harjoittelupaikan. Tilanne oli henkisesti erittäin raskas sekä opiskelijoille että myös ohjaajille. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että maahanmuuttajataustaisten ohjauksessa otteen on oltava kokonaisvaltainen, kaikki elämän osa-alueet huomioon ottava ja opiskelijaa vahvasti tukeva, sillä tällaiset takaiskut huonontavat opiskelijoiden itsetuntoa entisestään. 

Ammatillisen kielitaidon kehittyminen 

Pro gradu -tutkielmassaan Suvi Korhonen (2014) tarkastelee maahanmuuttaneiden kokemuksia kieliharjoittelusta.  Nimenomaan kielen kautta pääsee yhteiskuntaan sekä kieli- ja puheyhteisöön. Harjoittelupaikat toimivat puheyhteisöinä (speech community), joissa jäsenet ovat sidoksissa toisiinsa tietyssä paikassa. Sosiaaliset tilanteet auttavat oppimaan kieltä ja maan kulttuuria eli kirjoittamattomia sääntöjä, joita yleensä noudatetaan. Suhteellisen lyhyessä ajassa harjoittelijan on tutustuttava sekä kollegoihin että mahdollisesti asiakkaisiin kuten myös opittava alan termit ja kulttuuriin sidottuja toimintatapoja. (Korhonen 2014, 36–38.)

KAVA-koulutuksen harjoittelun tärkeänä tavoitteena kielitaidon näkökulmasta oli ammatillisen kielitaidon kehittäminen. Sunin (2011) mukaan toimiva ammatillinen kielitaito tarkoittaa, että erikoisalan sanaston hallinnan lisäksi osataan toimia monipuolisesti ammatillisissa vuorovaikutustilanteissa. Keskeisimpänä on viestintäkäytänteiden omaksuminen, mikä edellyttää myös epämuodollisten ja alakohtaisten kielellisten rakenteiden hallitsemista. Virallisemmat ilmaukset, joita käytetään kokouksissa, ovat yleensä kielenoppijoille helpompia kuin vapaamuotoiset tilanteet. Merkitysvivahteiden hallintaa ja argumentointia vaativat asiakastapaamiset voivat tuoda merkittäviä haasteita puhuttuun kieleen kuuluvan tai murteellisen sanaston takia. Myös asiakirjatekstien laadinta esimerkiksi sairaanhoitajan työssä edellyttää korkean tason kielitaitoa. (Suni 2011, 13.)  

Ammatilliseen kielitaitoon liittyvät haasteet eivät välttämättä ole tiedossa maahanmuuttaneilla, jotka eivät ole tutustuneet oman ammattinsa suomalaiseen työnkuvaan.  Työpaikan löytäminen ei ole helppoa uudessa maassa, jonka kieli ei ole äidinkieli. Verkostojen ja suosittelijoiden puute on myös yksi syy siihen, miksi KAVA-koulutukseen ilmoittautuneiden opiskelijoiden työhakemuksiin ei ollut reagoitu (Jarovaja 2022.). Harjoittelujakson aikana opiskelijat perehtyivät suomalaisiin työpaikkoihin ja vuorovaikutustilanteisiin, minkä jälkeen he ymmärsivät työpaikalla tarvittavan kielitaidon vaativuuden. Harjoittelun jälkeen oli helpompi asettaa tavoitteita kielitaidon kehittämisen suhteen: Kannattaako harjoitella suullista vai kirjallista taitoa? Pitäisikö opetella enemmän ammatillisia termejä vai yrittää vain rohkeasti jutella vapaa-aikaan liittyvistä asioista mahdollisimman monien kanssa? Toisin sanoen harjoittelujakson aikana opiskelijat saivat konkreettisen kuvan siitä, mitä heidän työllistymisensä edellyttää, ja miten heidän omaa osaamistaan sekä kielitaitoaan pitää kehittää.

Digitaaliset taidot ja etätyö 

Ammatillisen kielitaidon lisäksi asiantuntijatehtävät yleensä edellyttävät osaamista toimia digitaalisessa ympäristössä. Viime vuosina pandemian takia kokoukset ja palaverit on pidetty pääsääntöisesti verkkoyhteyksiä hyödyntäen. Muun muassa kustannustehokkuuden takia sähköisten työvälineiden käyttö on kannattavaa, joten asiantuntijan digitaalisilla taidoilla on jatkossakin merkittävä rooli. Työpaikkaa haettaessa digitaitojen puutteellinen osaaminen voi johtaa kielteiseen rekrytointipäätökseen. Maahanmuuttaneen, jonka lähtömaassa ei ollut niin isoa tarvetta käyttää tietoteknisiä välineitä asiantuntijatehtävissä tai opinnoissa, voi olla hankalaa omaksua tarvittavia ohjelmia ja laitteita nopeasti, vaikka muu tietotekninen osaaminen olisikin hyvällä tasolla. Asiantuntijaviestintä-opintojaksolla opiskelijat pääsivät harjoittelemaan osallistumista kokouksiin, palavereihin ja neuvotteluihin sekä laatimaan työtehtäviin liittyviä asiakirjoja. Se, että KAVA-koulutus pidettiin pääasiallisesti etänä, on tukenut verkkoympäristössä toimimisen tietoisuutta. Tätä koulutuksen aikana karttunutta osaamista pystyttiin soveltamaan käytännössä harjoittelujakson aikana.     

Maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden harjoittelut etätyöaikana olivat toisaalta haasteellisia, mutta toisaalta antoivat aivan uudenlaisia mahdollisuuksia, esimerkiksi suorittaa harjoittelu Itä-Suomen maaseudulta käsin isossa kansainvälisessä yrityksessä, jonka pääkonttori oli Helsingissä. Etätyöskentely oli myös hyvä mahdollisuus päästä käytännössä harjoittelemaan Teams- ja Zoom-työskentelyä sekä etäkokouskäytänteitä. 

Harjoittelua tukevien opintojaksojen sisältö 

Asiantuntijaviestintä-opintojakson lisäksi onnistunutta harjoittelua tukivat Työelämäosaaminen(TEO)- ja Urasuunnittelu-opintojaksot, jotka samalla täydensivät toisiaan. Erona niissä oli se, että urasuunnittelussa keskityttiin ensisijaisesti omaan osaamiseensa, sen sanoittamiseen ja esille tuomiseen, kun taas TEO-jaksolla painotettiin sitä, miten omalla osaamisellaan voi saada potentiaalisia työnantajia kiinnostumaan itsestään.  Urasuunnittelu-luennoilla opiskelijat päivittivät oman ansioluettelonsa käyttäen usein suosittua Canva-sovellusta. Kouluttajan avulla korjattiin ja täydennettiin ansioluetteloja kiinnittäen huomiota asiantuntijan osaamisen kuvaukseen sekä asiakirjan kieliasuun. Luontevana jatkona perinteisille ansioluetteloille TEO-jaksolla järjestettiin video-CV-työpaja. 

Kouluttajan lyhyen ohjeistuksen jälkeen opiskelijat laativat käsikirjoituksen omille videoilleen ja sitten kotona kuvasivat niitä älypuhelimilla. Lisäksi he editoivat videot annettujen ohjeiden mukaisesti ja lopuksi julkaisivat ne joko piilotetulla Youtube-kanavalla tai muilla palvelimilla. Videoita katsottiin yhdessä opiskelijoiden kanssa, ja he antoivat niistä toisilleen palautteet rakentavassa hengessä.  

Urasuunnittelu, kuten muutkin KAVA-koulutukseen kuuluvat opintojaksot, tuki aktiivisesti muun muassa kielitaidon kehittymistä. Urasuunnittelun luennoilla pidettiin työhaastatteluharjoituksia keskittyen suomen kielen käyttöön, asiallisiin vastauksiin sekä luontevaan olemiseen haastattelusimulaation aikana. Jokainen opiskelija toimi vuorotellen haastattelijana, haastateltavana ja seuraajana. 

Työelämäyhteistyö realisoitui myös vierailujen kautta. KAVA-koulutuksen vierailijoina oli henkilöstönvuokrauspalveluja tarjoavien yritysten, kaupungin, erilaisten yhdistysten ja hankkeiden edustajia sekä eri alojen asiantuntijoita ja työnantajia. Vierailut, joita pidettiin joko verkossa tai luokassa, mahdollistivat opiskelijoille tutustumisen omaan alaansa, työelämän moninaisuuteen ja asiantuntijan tehtäviin sekä auttoivat oppimaan haastattelun tekniikan ja lisäsivät rohkeutta käyttää kieltä. Toisaalta myös yritysten edustajat saivat todisteen siitä, että maahanmuuttajilla on runsaasti osaamista, jota voi ja kannattaa hyödyntää.  Vierailujen myötä jotkut opiskelijat saivat harjoittelupaikkoja ja muutama jopa työpaikan. Yritysten edustajat antoivat ajankohtaisia tietoja aloistaan ja työllistymisen edellytyksistä.

KAVAn molemmissa toteutuksissa opiskelijoille järjestettiin Juho Toivolan koulutus LinkedInin käytöstä. Sen jälkeen opiskelijat perustivat oman LinkedIn-tilin. LinkedIn työnhakukanavana oli tuntematon hyvin monille opiskelijoista. Vain pari opiskelijaa oli käyttänyt sitä entuudestaan. Esimerkiksi Venäjällä sen käyttö oli kielletty ja lukittu marraskuusta 2016, koska oikeustoimen mukaan LinkedIn ei noudata lakia henkilötietojen käsittelystä. Kontaktien verkostoa alettiin laajentamaan lähettämällä hyväksymiskutsuja KAVAn kouluttajille ja kurssikavereille. Postausten kirjoittamisesta puhuttiin suomen kielen tunneilla. 

Työyhteisön rooli 

Vuorovaikutuskulttuuri on olennainen osa työpaikalla toimimista. Esimerkiksi asiakaspalvelu Suomessa voi olla hyvinkin erilaista verrattuna opiskelijan kotimaassa yleisinä pidettäviin käytäntöihin. Harjoittelujakso mahdollistaa oppimistilanteita, joiden kokeminen ja analyysi helpottavat aikaisemman työkokemuksen soveltamista Suomessa sekä uusien taitojen oppimista.     

Harjoittelun aikana vastuu maahanmuuttaneen integroitumisesta työpaikan sosiaaliseen elämään siirtyy hyvin paljon työyhteisölle. Tällöin haasteena voi olla jatkuva kiire työpaikalla tai sosiaalisten kontaktien luomiseen liittyvät hankaluudet. Harjoittelijan kannattaa oppia uusia tapoja kommunikoida ja joskus olla kommunikoimatta arvostaen kollegan henkilökohtaista tilaa tai hiljaisuuden tarvetta tulkitsematta sitä negatiiviseksi asenteeksi. (Korhonen 2014, 36–40.) 

Harjoittelun merkitys 

Jotkut onnekkaat opiskelijat työllistyivät samoihin yrityksiin, joissa he olivat suorittaneet harjoittelujakson. Useammin työpaikka kuitenkin löytyi vasta myöhemmin. KAVA-koulutuksen myötä karttuneista tiedoista ja taidoista tuli tukeva perusta työelämässä toimimiselle.  

Eräs opiskelija päätyi yrittäjäksi sen jälkeen, kun KAVA-koulutukseen kuuluneen harjoittelujakson aikana tutustui oman alansa toiminnan periaatteisiin. Toisen omistamassa yrityksessä asiantuntijana työskentely olisi edellyttänyt suomalaisen koulutuksen suorittamista, mikä ei ollut aikuiselle perheelliselle ihmiselle sopiva vaihtoehto, kun taas usko omaan osaamiseen ja kykyihin oli jo vahvistunut. (Jarovaja 2022.

Harjoittelujakson suorittamiseen liittyy hyvin polaarisia tunteita. Silloin, kun vasta päästään tutustumaan uuteen työyhteisöön ja sen toimintatapoihin, ollaan yleensä mukavuusalueen ulkopuolella. Vieraan kielen käyttö ja digitaalisessa ympäristössä toimiminen voivat jännittää hyvinkin voimakkaasti. Kuitenkin kollegojen ja opettajien tukemina KAVA-koulutuksen opiskelijat pääsivät soveltamaan ammattitaitoaan, mikä lisäsi rohkeutta ja itsevarmuutta. Positiivinen kokemus harjoittelujaksosta auttoi oivaltamaan oman taustansa merkityksen ja loi vahvoja edellytyksiä osaamisen laadukkaalle markkinoinnille. 

Kirjoittajat: MOKOMA-hanke / lehtorit Veronika Mysheva ja Kaja Rahkema (Savonia) ja suunnittelija, S2-opettaja, opinto-ohjaaja Irina Tere (UEF)   

Lähdeluettelo 
Huttunen, H-P. 2009. SPECIMA-projektilla töihin – Korkeasti koulutetut maahanmuuttajat omalle alalleen. Siirtolaisuus-Migration 3, 3–7. 
Jarovaja, A. 2022b. Töitä, opiskelua, omaa bisnestä – miten KAVA-koulutus on vaikuttanut maahanmuuttajien elämään. Karelia-ammattikorkeakoulu. Verkkojulkaisu. https://karelia.fi/2022/08/toita-opiskelua-omaa-bisnesta-miten-kava-koulutus-on-vaikuttanut-maahanmuuttajien-elamaan/. 17.8.2022. 
Korhonen, S. 2014. ”Hyvä, mutta vaikea.” Maahanmuuttajien kokemuksia kieliharjoittelusta. Helsingin yliopisto. Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos. Pro gradu -tutkielma.  
Suni, M. 2011. Missä ja miten maahanmuuttajat kehittävät ammatillista kielitaitoaan? Ammattikasvatuksen aikakauskirja 13(2), 8–22. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.