Siit\u00e4 on noin vuosi, kun k\u00e4vi k\u00e4sky ker\u00e4t\u00e4 kimpsut, kampsut ja vet\u00e4yty\u00e4 kotikonttoreiden suojiin. Alkutohinan j\u00e4lkeen tuntui hetken aikaa, ett\u00e4 kaikki pys\u00e4htyi: ihmiset ymp\u00e4rilt\u00e4 katosivat tai tulivat en\u00e4\u00e4 s\u00e4risevin\u00e4 \u00e4\u00e4nin\u00e4, v\u00e4risevin\u00e4 kuvina ja katkeilevina yhteyksin\u00e4 siihen intiimitilaan, jota kodiksi kutsutaan. Niin katosi my\u00f6s aika ja taju siit\u00e4. Tila ymp\u00e4rill\u00e4 tuntui kutistuvan, kun tekemisen m\u00e4\u00e4r\u00e4 moninkertaistui yht\u00e4kki\u00e4: s\u00e4hk\u00f6posti, Yammer, mit\u00e4 niit\u00e4 on -laitteet alkoivat laulaa yhten\u00e4\u00e4n viikonp\u00e4ivist\u00e4 ja vuorokauden ajoista piittaamatta. P\u00e4iv\u00e4t, viikot ja niiden loput, kuukaudet ovat t\u00e4yttyneet v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 tekemisest\u00e4. Muun muassa opetuksen toteutus on pit\u00e4nyt mietti\u00e4 ja tehd\u00e4 kokonaan uudelleen nopeasti, kokousk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t uusia t\u00e4ysin, p\u00e4\u00e4sykoej\u00e4rjestelyjen kohdalla oltiin viime kev\u00e4\u00e4n\u00e4 tuntemattoman edess\u00e4, ja ep\u00e4ilyj\u00e4 on t\u00e4st\u00e4kin kev\u00e4\u00e4st\u00e4. Vaikka suositusten mukaisesti rajallinen paluu kampuksen ty\u00f6paikoille on jossain m\u00e4\u00e4rin toteutunut, on viel\u00e4 paljon asioita, jotka eiv\u00e4t ole rutinoituneet. Ep\u00e4ilykset opiskelijoiden motivaation s\u00e4ilymisest\u00e4, \u201dnormaalissa\u201d opintotahdissa mukana pysymisest\u00e4 ja uusien k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen omaksumisesta on varmaan jokaisen yliopistolaisen murhe. Mutta niin on huoli omasta ja ty\u00f6kavereiden jaksamisestakin, varsinkin kun rokotteista huolimatta tilanne n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 juuri t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 maailmassa pitkittyv\u00e4n, jopa pahenevan.<\/p>\n\n\n\n
Kaiken t\u00e4m\u00e4n ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isen, stressaavan, ehk\u00e4 ahdistavan ajanjakson aikana on tapahtunut ja aikaan saatu hyvi\u00e4 asioita, jotka helposti hautautuvat massiivisiin varjoihin. Humanistisessa osastossa isoja asioita, sellaisia, jotka ovat ylitt\u00e4neet valtakunnallisen uutiskynnyksen, ovat olleet It\u00e4-Suomen yliopistolle my\u00f6nnetyt logopedian tutkinto-oikeus ja karjalan kielen elvytysteht\u00e4v\u00e4. Molempien teht\u00e4vien kohdalla on merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 niiden vaikutukset eiv\u00e4t j\u00e4\u00e4 yksin akateemisiksi saavutuksiksi, vaan niiden kautta osaston toiminta ja vaikuttavuus ulottuu suoraan ja aikaisempaa laajemmin yhteiskuntaan, varsinkin It\u00e4-Suomen alueelle. Logopediakoulutus tulee vastaamaan merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4n terveydenhuollolliseen kysymykseen puheterapian ty\u00f6voimapulasta. Karjalan kielen elvytys puolestaan j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n yhteisty\u00f6ss\u00e4 akateemisten asiantuntijoiden, kielt\u00e4 vaalivien karjalaj\u00e4rjest\u00f6jen ja ennen muuta aktiivisten kielen taitajien kesken. N\u00e4iden alojen tutkimus kurottautuu luonnollisesti kansainv\u00e4liseen maanpiiriin.<\/p>\n\n\n\n
Kaikista vuoden takaisista uhkakuvista huolimatta tutkimus humanistisessa osastossa on onnistunut koronavuoden aikana hyvin. Jo ennen pandemiaa k\u00e4ynnistyneet tutkimushankkeet ovat tuottaneet tulosta niin, ett\u00e4 yksikk\u00f6 kokonaisuudessaan saavutti UEF-aikakautensa parhaan julkaisutuloksen erityisesti referoitujen kansainv\u00e4listen julkaisujen osalta. Uusia tutkimus- ja kehitt\u00e4mishankkeita on niin ik\u00e4\u00e4n avautunut mukavasti: osasto on mukana tutkimusinfrastruktuurien tiekartalla Fin-Clariah-konsortion kautta, laajana eurooppalaisten yleisradioiden ja tutkimuslaitosten yhteisty\u00f6hankkeena on juuri aloittanut B-Air-projekti, logopediakoulutuksen yhteisty\u00f6n sek\u00e4 sen opetus- ja tutkimusymp\u00e4rist\u00f6jen kehitt\u00e4miseksi ovat k\u00e4ynnistyneet LogoTy\u00f6 (ESR) ja LogoLab (EAKR) -hankkeet. N\u00e4kyvyytt\u00e4 niin osastolle kuin yliopistolle ovat tuomassa mittavat ensi kes\u00e4lle suunnitellut kansainv\u00e4liset tapahtumat kuten englannin kielen tutkimuksen ISLE-konferenssi ja kansanrunouden tutkijoiden 10th Folklore Fellows\u2019 Summer School. Kielen tutkijoiden teemana on \u201cEvolving English and the Digital Era\u201d, kun puolestaan folkloristit l\u00e4hestyv\u00e4t v\u00e4kivallan vaikeaa teemaa otsikolla \u201dThe Violence of Traditions and the Traditions of Violence\u201d. Voidaan siis sanoa, ett\u00e4 kaikesta huolimatta tai juuri siksi humanismin talossa valo palaa kirkkaana.<\/p>\n\n\n\n
\u2026 mutta noin 650 vuotta sitten Firenzen kaupunkia uhkasi kauhea rutto, joka k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 surmasi jokaisen, jota se kosketti. Tarinan mukaan joukko omaisensa taudille menett\u00e4neit\u00e4 nuoria, kolme miest\u00e4 seitsem\u00e4n naista, vet\u00e4ytyiv\u00e4t kaupungin ulkopuolelle omaehtoiseen karanteeniin. Kuoleman ja ahdistuksen keh\u00e4ss\u00e4 syntyi sata ilottelevaa tarinaa ja l\u00e4nsimaisen kirjallisuuden keskeinen lajityyppi novelli. N\u00e4in, koska firenzel\u00e4inen renessanssirunoilija Giovanni Boccaccio kirjoitti tarinat yksiin kansiin maailman nyt hyvin tuntemaksi Decameroneksi. Noin 500 vuotta Firenzen tapahtumien j\u00e4lkeen, vuonna 1883 nuori ruotsalainen l\u00e4\u00e4k\u00e4ri Axel Munthe matkusti vastanotoltaan Pariisista Napoliin auttamaan ruttoepidemian uhreja. Muistelmateoksessaan Huvila merenrannalla (1929) Munthe kertoo Napolin epidemiasta teoksensa luvussa Pelko. Boccaccion teoksen johdantoluvun rinnalla se on hurjimpia ja hienoimpia joukkotuhoavan sairauden edess\u00e4 koetun ep\u00e4toivon kuvauksia ihmiskunnan muistissa. Kolmantena kaunokirjallisena dokumentaationa tuhoavasta sairaudesta on ranskalaisen Albert Camus\u2019n vuonna 1947 ilmestynyt Rutto.<\/p>\n\n\n\n
Camus\u2019n teoksen suljettu, karanteeniin vet\u00e4ytynyt kaupunki on tulkittu usein allegoriaksi sodanaikaisesta, miehitetyst\u00e4 Ranskasta. Saman kaltaista rinnastusta sodanaikaiseen ep\u00e4toivoon on esitetty my\u00f6s koronan yhteydess\u00e4, eik\u00e4 se kaukaa haettua olekaan. V\u00e4hemm\u00e4n on nykyhetken yleisess\u00e4 keskustelussa esitetty ratkaisuja ep\u00e4toivoon, ahdistukseen ja pelkoon. Omalla tavallaan nuo klassikkoteokset esitt\u00e4v\u00e4t sellaisia ihmisten erilaisina reaktioina ja siet\u00e4misen strategioina: Decameronen miehet ja naiset hakevat suojakilpens\u00e4 niin sanotuista el\u00e4m\u00e4n iloista tai oikeastaan niist\u00e4 kertovista tarinoista, jotka auttavat kest\u00e4m\u00e4\u00e4n, kun tuovat kuvitteellista vaihtoehtoa vallitsevaan tilanteeseen. Samalla teos on kuitenkin er\u00e4\u00e4nlainen dans macabre hymyss\u00e4 suin. Munthen kuvaus Napolista on puolestaan jotenkin herooinen, kun nuori vastavalmistunut l\u00e4\u00e4k\u00e4ri rynt\u00e4\u00e4 uhmakkaasti pelkoa ja tautia vastaan kanssaihmisi\u00e4 pelastaakseen. Munthen asenteessa on jotain tuttua fatalistisuutta, joka on ominaista t\u00e4llekin ajalle sill\u00e4 erotuksella, ett\u00e4 Munthe saattoi lopulta tulla pois saastuneesta Napolista. Kaikkialle levitt\u00e4ytynyt COVID ei t\u00e4t\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n mahdollista. Camus\u2019n p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n Rieux on puolestaan tiedemies, rationalisti ja ennen muuta vastuunfilosofi, joka ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 taudin levi\u00e4minen tai sen torjuminen on vain ihmisist\u00e4 ja heid\u00e4n vastuunotostaan kiinni. Rieux tiet\u00e4\u00e4 my\u00f6s sen, ett\u00e4 menty\u00e4\u00e4n ruttobasilli palaa ja yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 \u201donnellisen kaupungin\u201d taas uudelleen. Kaikissa teoksissa selviytymisen ehtona on siet\u00e4misen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys. T\u00e4ss\u00e4 siet\u00e4minen ei kuitenkaan ole yht\u00e4 kuin pelkoon, ahdistukseen tai taudin pysyv\u00e4\u00e4n tilaan tottuminen, vaan p\u00e4invastoin, niiden l\u00e4sn\u00e4olon tunnistaminen ja tunnustaminen. Camus-Rieux\u2019lle ep\u00e4toivoon tottuminen on pahempaa kuin ep\u00e4toivo itse. Se on se vastuun perusprinsiippi.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4t\u00e4 kirjoituksen lopetusta miettiess\u00e4ni, Camus\u2019n teoksen lopputekstin lukeneena, menin pihalle ja katselin kylm\u00e4n y\u00f6taivaan pimeyteen. Mieleen tuli ikiaikainen kysymys: onko tuolla ulkona, pimeyden keskell\u00e4 mit\u00e4\u00e4n mielek\u00e4st\u00e4? Vastaus tuli heti: Ei sen v\u00e4li\u00e4, kun sis\u00e4ll\u00e4 palaa valo.<\/p>\n\n\n\n
Risto Turunen<\/strong><\/p>\n\n\n\n Humanistisen osaston johtaja<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Siit\u00e4 on noin vuosi, kun k\u00e4vi k\u00e4sky ker\u00e4t\u00e4 kimpsut, kampsut ja vet\u00e4yty\u00e4 kotikonttoreiden suojiin. Alkutohinan j\u00e4lkeen tuntui hetken aikaa, ett\u00e4 kaikki pys\u00e4htyi: ihmiset ymp\u00e4rilt\u00e4 katosivat tai tulivat en\u00e4\u00e4 s\u00e4risevin\u00e4 \u00e4\u00e4nin\u00e4, v\u00e4risevin\u00e4 kuvina ja katkeilevina yhteyksin\u00e4 siihen intiimitilaan, jota kodiksi kutsutaan. Niin katosi my\u00f6s aika ja taju siit\u00e4. Tila ymp\u00e4rill\u00e4 tuntui kutistuvan, kun tekemisen m\u00e4\u00e4r\u00e4 moninkertaistui […]<\/p>\n","protected":false},"author":5,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-1","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"acf":[],"yoast_head":"\n