Kuolleena syntyneitä ajatuksia
Tässä kirjoituksessa olisi tarkoitus kertoa ns. vapaan tyylin metsätaloudesta. Se on saanut jo jonkin verran mediahuomiota (Karjalainen, SMY), mutta useimmille metsäammattilaisille termi lienee silti vieras.
Menetelmän perusidea on, että metsätaloutta ei luokitella joko tasaikäismetsätaloudeksi tai jatkuvaksi kasvatukseksi vaan metsän kulloisenkin rakenteen annetaan määrätä, kuinka metsää käsitellään. Koska mitään käsittelyä ei ole suljettu pois, optimaalisesti sovellettu vapaa tyyli tuottaa eniten niitä ekosysteemipalveluja, joita metsiltä halutaan. Kyseessä on itsestäänselvyys, eli väittämää ei kannata yrittää osoittaa vääräksi.
Koska kirjoituksen otsikoksi tuli kuitenkin valittua tuo mikä tuli, listaan tähän alkajaisiksi muutaman kuolleena syntyneen ajatuksen (jonka virallinen lyhenne on KSA):
KSA 1: Laaditaan erilliset käsittelyohjeet tasaikäismetsätaloudelle ja jatkuvalle kasvatukselle.
KSA 2: Laaditaan erilliset kasvumallit tasaikäismetsätaloudelle ja jatkuvalle kasvatukselle.
KSA 3: Vaaditaan, että hakkuuilmoituksessa kerrotaan, onko kyseessä tasaikäismetsätalous vai jatkuva kasvatus.
KSA 4: Säädetään erilainen minimipuusto tasaikäismetsätaloudelle ja jatkuvalle kasvatukselle.
Metsäasioista perillä oleva huomaa, että useimmat listatuista ajatuksista ovat toteutuneet, vaikka niiden olisi kuulunut kuolla jo idea-asteella.
Vapaa tyyli ja kuolleet ajatukset liittyvät sikäli toisiinsa, että vapaa tyyli, joka siis on parasta metsätaloutta, on jyrkässä ristiriidassa listassa mainittujen pyrkimysten kanssa. Vapaa tyyli sallii yksi-, kaksi ja monijaksoiset metsät sekä siirtymiset rakenteesta toiseen. Mitä malleja ja ohjeita pitäisi käyttää metsissä, jotka eivät edusta tasaikäisiä metsiä eivätkä myöskään jatkuvapeitteistä metsätaloutta? Suomen metsät ovat harvemmin selvästi tasarakentesia tai selvästi erirakenteisia vaan kaikenlaista sekamelskaa siltä väliltä (ja hyvä niin).
Kun halutaan tehdä laskennallisia vertailuja metsänkasvatusvaihtoehtojen välillä ja optimoida metsän käsittelyä, tarvitaan kasvumalleja, jotka sopivat kaikenlaisiin metsiin. Kasvun ennustajana ei voi käyttää metsikön ikää tai valtapituuteen ja ikään perustuvaa boniteettia, koska nämä termit soveltuvat yksinomaan tasaikäismetsätalouteen. Lisäksi mallin tulee puiden kasvun ja elossaolon lisäksi ennustaa, minkä verran metsään syntyy luontaista taimiainesta. Hyvä uutinen on, että uudet kasvumallit vapaan tyylin metsätalouden analyysiin on juuri julkaista Forestry-nimisessä tieteellisessä lehdessä (Tutkimus 1). Tutkimus sattuu olemaan toimittajan valinta Forestry-lehden kyseisen numeron kärkiartikkeliksi.
Jos metsän käsittelypäätöksille halutaan tukea ilman mutkallisia kasvusimulointeja ja vertailulaskelmia, voidaan käyttää käsittelyohjeita, jotka ilmoittavat, kuinka tiheänä puustoa on perusteltua kasvattaa ja missä tilanteessa avohakkuu on paikallaan. Toinen hyvä uutinen on, että käsittelyohjeisto vapaan tyylin metsätaloudelle on myös olemassa (Tutkimus 2). Ohjeista on valmisteilla päivitetty versio, joka perustuu yllä mainituun uuteen kasvumalliin.
Vapaan tyylin metsätalouden ohjeisto koostuu kolmesta osa-ohjeesta, joista ensimmäinen kertoo, onko metsikkö taloudellisessa mielessä ”kypsä” hakattavaksi. Taloudellinen hakkuukypsyys tarkoittaa, että puuston arvokasvu ei ole riittävän hyvä suhteessa puuston ja maapohjan arvoon, eli tuotantoon sidottu pääoma tuottaa pienemmän koron kuin metsänomistaja haluaa.
Jos metsikkö on hakkuukypsä, katsotaan toisesta osaohjeesta, onko paras hakkuutapa harventaminen vai avohakkuu. Jos suositus on harvennushakkuu, kolmas osaohje kertoo, kuinka voimakkaasti puuston eri kokoluokkia tulee harventaa.
Vapaan tyylin ohjeiden käyttö johtaa siihen, että avohakkuun määrä vähenee olennaisesti nykymetsätalouteen verrattuna, ja suurin osa hakkuista on yläharvennuksia. Ohjeet eivät kuitenkaan missään vaiheessa kerro sitä, onko metsä tasaikäismetsätalouden vai jatkuvan kasvatuksen piirissä. Ohjeiden käyttö voi johtaa siihen, että järeä tasakokoinen puusto avohakataan kerran, mutta seuraavaa puusukupolvea käsitellään pitkiä aikoja toistuvin yläharvennuksin. Voi myös käydä niin, että metsää harvennetaan ensin pitkiä aikoja, mutta lopulta metsän rakenne muuttuu sellaiseksi, että avohakkuu on taloudellisessa mielessä perusteltu käsittely.
Vapaan tyylin metsätalouden hyötyvaikutus on, että joutava kiistely tasaikäismetsätalouden ja jatkuvan kasvatuksen paremmuudesta käy tarpeettomaksi, koska vapaan tyylin metsätalous ei ole näistä kumpaakaan. Vielä painavampi syy vapaan tyylin käytölle on kuitenkin se, että se maksimoi metsien ekosysteemipalvelut.
Timo Pukkala