Vastuun pakoilusta on aika siirtyä vastuun kantoon

Ilmastoasioissa vastuunpakoilu alkaa toteamuksella, että Suomen osuus maailman CO2-päästöistä on niin pieni, ettei Suomen ilmastotoimilla ole juuri merkitystä. Olennaista on se, mitä tehdään Kiinassa! Vaikka väittämä onkin totta, se on silti vastuun pakoilua, jos toteamuksella perustellaan sitä, että Suomen ei tarvitsisi ponnistella CO2-päästöjen vähentämiseksi tai hiilinielujen voimistamiseksi.

Muita versioista vastuun pakoilusta ovat mm. kommentit, että Suomi on jo tehnyt riittävästi tai että Suomella on maailman kunnianhimoisimmat tavoitteet (joihin tosin ei edes yritetä päästä, eivätkä tavoitteet sitä paitsi ole edes Euroopan kunnianhimoisimmat).

Suomi on onnistunut monen muun maan tavoin vähentämään fossiiliperäisiä  CO2-päästöjään, mutta koska myös nielut ovat pienentyneet, suomalaisen nettovaikutus ilmastoon on säilynyt ennallaan viimeiset 30 vuotta. Suomalaisten haitallista vaikutusta ilmastoon ei siis ole onnistuttu vähentämään (HS).

Tarkkaan ottaen Suomen CO2-päästöt eivät ole pienentyneet. Fossiilisten polttoaineiden  käytön väheneminen on korvattu puun polttoa lisäämällä, mistä syntyy saman verran päästöjä kuin kivihiiltä, öljyä tai maakaasua poltettaessa. Tilastointi on kuitenkin tehty niin harhaanjohtavaksi, että puun polton CO2-päästöt eivät näy päästötilastoissa vaan nieluissa. Tilastoissa eivät sitä paitsi ole mukana lentoliikenteen päästöt. Lentoliikenteen vaikutus ilmaston lämpenemiseen on kolminkertainen CO2-päästöistä laskettuun vaikutukseen verrattuna (Yle). Mainittakoon, että biopolttoaineen sekoittaminen lentopetrooliin ei vähennä lentämisen CO2-päästöjä (Blogi).

Jokainen kiinalainen asuu niin pienessä kaupungissa, kylässä tai kotitaloudessa, että sen ilmastotoimilla ei ole mitään merkitystä maapallon mittakaavassa. Jos pienuutta käytetään perusteena vastuun välttelylle, kenenkään ei tarvitsisi tehdä mitään.

Kun lasketaan vuotuiset fossiilliperäiset CO2-päästöt asukasta kohti, Kiina on aivan viime vuosina kirinyt Suomen ohi (Our World In Data). Toisaalta suomalaisen päästöt ovat peräti kaksinkertaiset sopivaan verrokkiin eli ruotsalaiseen verrattuna!

Edellisen kuvan päästöt ovat eri maissa tuotettuja päästöjä. Monet maat, esimerkiksi Suomi, Ruotsi ja USA, ovat ulkoistaneet osan päästöistään toisiin maihin, eivätkä ne näy yllä olevassa kuvassa. Suomessa ja muualla kulutetaan tavaroita, joita tuotetaan Kiinassa ja joiden tuottaminen lisää Kiinan päästöjä. Jos päästöt kohdennetaan sen mukaan, missä maassa tavarat kulutetaan, päädytään alla olevaan kuvaan. Näin laskettuna kiinalaisen päästöt ovat suomalaisen päästöjä pienemmät.

Hiilidioksidi säilyy ilmakehässä vaihtelevia aikoja, jopa tuhansia vuosia. Sen vuoksi myös menneet päästöt lämmittävät nykyistä ilmastoa. Suomalaisten pitäisi periaatteessa poistaa ilmakehästä kaikki se hiilidioksidi, jonka Suomi on historian saatossa päästellyt. Tehtävä tai vastuu ei siis lopu siihen vuoteen, jona Suomi saavuttaa hiilineutraaliuden. Henkeä kohti laskettuna suomalaisen tulee poistaa ilmakehästä hiilidioksidia viisinkertainen määrä kiinalaiseen verrattuna.

Pitkästä viipymisestä seuraa myös, että tietyssä paikassa päästetyllä hiilidioksidilla on aikaa levitä muille alueille. Yksi tonni Suomen CO2-päästöjä lämmittää Etiopian ilmastoa yhtä paljon kuin tonni etiopialaisten päästöjä.

Edellisen kuvan vasen pylväikkö on laskettu fossiilipäästöistä. Oikealla ovat mukana myös metsäkadon ja maankäytön muutosten aiheuttamat päästöt (LULUCF, land use, land use change, forestry). Aikavälillä 1851–2021 LULUC selittää noin kolmanneksen kaikista päästöistä ja fossiilisten polttoaineiden käyttö kaksi kolmannesta. Ennen teollistumista ja fossiilisten polttoaineiden laajaa käyttöä suurin osa päästöistä oli LULUCF-peräisiä, mutta nykyisin valtaosa päästöistä syntyy fossiilisista polttoaineista.

Joissakin maissa, esimerkiksi Brasiliassa ja Indonesiassa, LULUCF (metsien hävitys) selittää vieläkin valtaosan päästöistä. Tästä ei kuitenkaan pitäisi syytää vastuuta yksinomaan Brasilian ja Indonesian poliitikoille. Metsää raivataan lihan, karjanrehun ja palmuöljyn tuotantoa varten, ja niitä kulutetaan paljon mm. Yhdysvalloissa ja Suomessa. Vastuullista olisi vähentää naudanlihan syöntiä, nautakarjan kasvatusta ja palmuöljyn käyttöä.

Jos asukasta kohti lasketut kertyneet CO2-päästöt kohdennetaan eri maille kulutuksen mukaan, Suomi sijoittuu maailman maiden joukossa sijalle 11. Kärjessä ovat Kanada ja Yhdysvallat. Ruotsi on sijalla 19. Kiina ei ole kahdenkymmenen joukossa. Euroopan maista Suomen ilmastosaldo on neljänneksi huonoin.

Vastuuta kierretään myös toteamalla, että Suomen ilmastotavoitteiden saavuttaminen ei ole mahdollista tai ”olennaista”. Tavoitteiden saavuttamiselle ei kuitenkaan ole biologisia tai teknisiä esteitä; tavoitteisiin päästäisiin esimerkiksi vähentämällä metsien hakkuita.

Siinä mielessä tavoitteiden saavuttaminen näyttää kuitenkin mahdottomalta, että poliitikoilta puuttuu kanttia tehdä tarvittavat päätökset. Pelätään mm., että metsäteollisuus pahastuisi, tai luullaan virheellisesti, että metsien kasvu ja hiilinielu hiipuisivat. Hyvin lyhyellä tähtäyksellä metsäteollisuus tietysti kärsisi, mutta pidemmällä tähtäyksellä kävisi päin vastoin. Hakkuiden vähentäminen lisäisi kasvavan biomassan määrää eli tuotantokoneiston kokoa ja sitä kautta sekä kasvu että hiilinielu suurenisivat (blogi). Hyvin lyhyen tähtäyksen etujen tähden tehdään ratkaisuja, joista aiheutuu pitkäaikaista haittaa.

Jos hakkuita vähennettäisiin reippaasti pitkäksi ajaksi, kasvu ja hiilinielu alkaisivat kyllä lopulta hiipua, mutta vasta 100–200 vuoden kuluttua. Lyhyellä ja keskipitkällä tähtäyksellä eli vielä useiden vuosikymmenten ajan hakkuiden vähentäminen kuitenkin suurentaisi kasvua ja hiilinieluja. Ilmastoponnisteluissa olennaista on se, mitä tapahtuu lähivuosina ja vuosikymmeninä. Se, että epäolennaisen pitkiä aikajänteitä käytetään olennaisten vaikutusten mitätöintiin, on vastuun välttämistä, ymmärryksen puutetta tai tahallista sumutusta.

Tämän kirjoituksen kuvista käy ilmi, että jos ilmastonmuutos tekee joistakin Etiopian tai Kenian alueista asuinkelvottomia, syy ei ole etiopialaisissa tai kenialaisissa vaan esimerkiksi amerikkalaisissa ja suomalaisissa, joiden teollisuus ja kulutustottumukset ovat ilmastonmuutoksen aiheuttaneet. Suomalaiset ovat henkeä kohti laskettuna lämmittäneet Etiopian ilmastoa vähintään 20 kertaa enemmän kuin etiopialaiset. Jos ja kun ilmastomuutos ajaa muutamia kymmeniä miljoonia afrikkalaisia ilmastopakolaisiksi, vastuun kantoon kuuluisi se, että Amerikka ja Suomi auttaisivat näitä ihmisiä.

Timo Pukkala