Onko katkonta kriittinen kysymys?
Yleisradion A-Studiossa ja vähän muuallakin on keskusteltu hakattujen runkojen katkonnan vaikutuksesta metsänomistajan saamaan kantorahatuloon. Puun myyjien pelko on, että katkonta aiheuttaa suuria taloudellisia menetyksiä metsänomistajalle, kun tukkimittaista puuta katkotaan kuitupuuksi.
Katkonnan vaikutus metsänomistajan saamaan kantorahatuloon voidaan onneksi laskea tarkasti. Ongelma on siinä, että laskelmia ei tehdä, eikä metsänomistaja välttämättä saa riittävästi tietoa siitä, millaisia tukkeja myydyistä puista katkotaan. Sen vuoksi asiaan liittyy paljon arvailuja ja epäluuloja.
Laskin katkonnan vaikutuksen mäntyrungoista saatavaan kantorahatuloon, kun tukin kantohinta on 70 €/m3 ja kuidun hinta 25 €/m3. Laskelmassa oletettiin, että myyjä saa kaikenkokoisista tukeista saman hinnan kuutiometriltä. Puun pituus riippui rinnankorkeusläpimitasta kuvan 1 ylimmän käyrän mukaisesti. Käytin Arvometsän Sahuri-ohjelmaa, joka optimoi katkonnan niin, että metsänomistajan saama kantorahatulo maksimoituu.
Aluksi tukkien sallitut pituudet olivat 3.1–6.1 m, 30 cm välein (eli 3.1 m, 3.4 m, 3.7 m jne.). Pienin sallittu latvaläpimitta oli kaikissa pituuksissa 15 cm. Sen jälkeen pienensin tukkien pituushaitaria niin, että vain kolmea pituutta sai tehdä: 4.9, 5.2 tai 5.5 m. Kolmannessa vaihtoehdossa oli lupa katkoa ainoastaan 5.5 m tukkeja. Lopuksi tuotin vaihtoehdon, jossa vain 5.5 m tukit olivat sallittuja ja tukkien latvaläpimitta oli 15 cm sijasta 17 cm.
Kuvista 1 ja 2 käy ilmi, että pieniä puita hakattaessa rungosta katkottujen tukkien kokonaispituus pienenee voimakkaasti, jos lyhyitä tukkeja ei saa tehdä tai jos tukin latvaläpimittaa suurennetaan. Kuvassa 1 vihreän pisteviivan (tukkiosan päättymiskorkeus) ja punaisen tai sinisen viivan ero kertoo, paljonko tukkimittaista puuta katkotaan kuiduksi.
Jos rungoista sahattavien tukkien pituusvalikoima on 3.1 metristä 6.1 metriin, tappiota ei synny käytännössä lainkaan, ts. tukkimittaista puuta ei katkota kuiduksi (jos runko pätkitään optimaalisesti). Jos ainoa sallittu tukin pituus on 5.5 m, tappio voi olla enimmillään lähes 5.5 m. Tukkien kokonaispituus pienenee myös suurilla puilla, kun sallittuja tukkimittoja on vähemmän.
Myös kantorahatulo kuutiometriä kohti pienenee, kun luvallisia tukkimittoja on vähemmän (kuva 3). Pienennys eli metsänomistajan tappio on suurimmillaan, kun hakataan pieniä puita, joista saa maksimissaan yhden tai kaksi tukkia. Tappion riippuvuus läpimitasta ei ole kuitenkaan ole säännönmukainen. Yhden läpimittaluokan sisälläkin on puun pituudesta ja solakkuudesta riippuvaa vaihtelua. Myös latvaläpimitan suurentaminen vaikuttaa eniten, kun hakataan pieniä tukkirunkoja.
Monesti katkontaa ohjaa ostajan tarpeisiin perustuva katkontamariisi, jossa on eri pituisten tukkien osuudet. Usein matriisi kertoo, että lyhyitä tukkeja saa tehdä, mutta vain vähän. Matriisin merkitys voi olla lähes sama kuin jos vain pari tukin pituutta olisi sallittu. Lyhyillä tukeilla voi myös olla suurempi minimiläpimitta, mikä estää lyhyiden tukkien saannin pienistä puista. Myyjän kannalta olisi kuitenkin tärkeää, että lyhyitä tukkeja voitaisiin sahata nimenomaan pienistä puista.
Asioita ja tulkintoja vaikeuttaa myös se, että optimaalinen katkonta on erilainen puun ostajan ja myyjän kannalta. Ostajalle tai sahalle suuret tukit voivat olla arvokkaampia (kuutiometriä kohti) kuin pienet, mikä tarkoittaa, että erilaiset tukit kuuluvat eri hintaluokkiin. Ostajan katkonta voi johtaa järeisiin ja melko pitkiin tukkeihin, vaikka pienet tukit olisivatkin luvallisia. Vaikka puun ostaja lupaa, että rungot katkotaan optimaalisesti, se ei välttämättä tarkoita, että katkonta olisi myyjälle optimaalinen.
Vaikka katkontakysymys on kohtalaisen kimurantti, tämän kirjoituksen analyyseistä voidaan kuitenkin tehdä muutama selkeä johtopäätös. Kun hakataan vähintään kuutiometrin puita, kuten minä enimmäkseen teen, katkontaongelma on melko vähäpätöinen varsinkin, jos ajatellaan prosentuaalista tappiota. Suurin osa kantorahatulosta saadaan alimmista tukeista, jotka katkotaan tukeiksi, olipa katkontamatriisi mikä hyvänsä. Kuvassa 4 on esimerkki Tuupovaaran yläharvennusleimikosta hakatusta männystä, josta tuli viisi tukkia eikä lainkaan kuitua.
Kaikilla ei kuitenkaan ole sellaista metsää, jota Tuupovaarassa kasvaa. Esimerkiksi karujen kasvupaikkojen ja pohjoisen puut eivät yleensä kasva kovin isoiksi, jolloin katkontakysymys on keskeinen. Asiantuntija-apu ja Sahuri-ohjelma voivat näissä tilanteissa olla suureksi avuksi, kun myyjä vertailee ostajien tarjouksia. Vertailuja varten ostajien olisi kerrottava myyjälle tukkien sallitut pituudet, latvaläpimitat ja osuudet. Jos tukin yksikköhinta riippuu koosta, myös eri hintaluokat on kerrottava.
Vaikka metsä olisi alueella, jossa puut kasvavat isoiksi, katkontakysymys on siitä huolimatta tärkeä, jos hakataan pieniä puita. Tällaisia hakkuita ovat ensiharvennus ja alaharvennus. Näihin tilanteisiin on onneksi yksinkertainen ratkaisu: siirry metsätalouteen, jossa ei tehdä ensiharvennuksia eikä alaharvennuksia.
Jos ensiharvennuksia on ”pakko” tehdä ja järeimmät puut ovat pieniä tukkirunkoja, ensiharvennus kannattaa tehdä alaharvennuksena, ja tiettyä läpimittaa suurempien puiden hakkaamisen voi kieltää. Tasaikäismetsän myöhemmissä hakkuissa alaharvennus kannattaa vaihtaa yläharvennukseen (kuva 5). Jos katkonta arveluttaa, ensiharvennuksessa voi kieltää yli 16-senttisten puiden hakkaamisen. Myöhemmissä hakkuissa taas voi kieltää vaikkapa alle 30-senttisten runkojen hakkuun.
Onko katkonta siis kriittinen kysymys? Kyllä on, jos harjoittaa tasaikäismetsätaloutta, jossa tehdään ensiharvennuksia ja alaharvennuksia. Katkonta on tärkeä asia myös karuilla kasvupaikoilla ja pohjoisessa. Tappioita syntyy myös suuria puita hakattaessa, mutta suurilla puilla tappio suhteessa kantorahatuloon on pieni.
Timo Pukkala