Kasvatetaanko kuusta päin mäntyä?

Ihanteellisessa sahatavarassa vuosiluston paksuus on 1-1,5 mm, ja lustot ovat saman levyisiä ytimestä pintaan. Puuaineen tiheys maksimoituu millin lustoilla. Tiheys vaikuttaa ratkaisevasti puusta saatavaan sahatavaran lujuuteen. Lujuus puolestaan määrää sahatavaran arvon.

Pentti Hakkila laski laajojen aineistojen perusteella jo vuonna 1979, että puuaineen tiheys on sitä pienempi, mitä nopeammin puu kasvaa (tutkimus löytyy täältä). Riippuvuus havaittiin männyllä, kuusella ja koivulla.

Jotta vuosiluston keskipaksuus olisi 1,5 milliä tai vähemmän, 30 senttiä paksun puun on oltava rinnankorkeudelta vähintään 100 vuotta vanha. Jos 30 sentin läpimitta saavutetaan nuoremmalla iällä, vuosilustot ovat liian paksuja. Laatupuun tuottamisessa tavoitteena ei saa olla nopea kasvu. Sen sijaan pitäisi pyrkiä siihen, että puu kasvaa hitaasti.

Yksi tiheyteen vaikuttava tekijä on kesä- ja kevätpuun osuus. Kesäpuun (vuosiluston tummempi osa) tiheys on kolminkertainen kevätpuuhun (vuosiluston vaalea osa) verrattuna. Kevätpuussa solujen seinämät ovat ohuita, jolloin niissä on vähän puukuituja ja selluloosaa. Nopea kasvu tarkoittaa yleensä suurta kevätpuun osuutta eli sitä, että tuotetaan puukuitujen sijasta ilmaa.

Nykyisen metsänhoidon ongelmana on puiden liian nopea kasvu nuorella iällä (HS). Kuusta, joka luonnostaan uudistuu alikasvoksena männiköihin ja koivikoihin, istutetaan avoaloille. Istutuskuusten kanssa kilpaileva lehtipuusto raivataan pois. Seurauksena on paksuja lustoja ja oksia sekä voimakkaasti kapenevat vuosilustot, kun siirrytään puun ytimestä puun pintaan.

Jos kuusta kasvatettaisiin nuorella iällä alikasvoksena luonnondynamiikkaa jäljitellen, kasvu olisi aluksi hidasta mutta pysyisi vakaana pitkään. Luonnondynamiikassa kuusi saavuttaa vähitellen vallitsevan latvuskerroksen, mikä estää sen, että puun suureneva koko tai lisääntyvä puiden välinen kilpailu alkaisi ohentaa vuosilustoja. Luonnonmetsä on yleensä erirakenteinen, jossa suuret puut ovat harvassa ja kohtaavat vähän kilpailua. Tämän vuoksi vuosiluston paksuus voi säilyä tasaisena kauan.

Luonnonoloissa tasaikäisiä männiköitä syntyy paikkoihin, joista myrskyt tai metsäpalot ovat tuhonneet puuston. Näin syntyneet taimikot ovat tiheitä. Ravinteikkaimmilla mailla mänty voi uudistua vanhojen puiden kuollessa tai kaatuessa vapautuneisiin aukkoihin tiheinä taimiryhminä. Tiheikkövaihe takaa ohuet lustot ja oksat, eli hyvän puuaineen laadun. Nuori männikkö tai mäntyryhmä itseharvenee vähitellen, mikä mahdollistaa tasaisen läpimitan kasvun puun varttuessa.

Karuilla kasvupaikoilla, joilla metsä on harvaa, mänty voi uudistua myös varttuneen puuston alle. Tässä tapauksessa isojen puiden kilpailu pitää huolen siitä, että männyn taimien oksat ja lustot säilyvät ohuina. Varttuneiden puiden vähittäinen kuoleminen tai hakkaaminen mahdollistaa sen, että taimet pääsevät kasvamaan suuriksi puiksi.

Noin 15–20 sisintä vuosilustoa ovat ns. nuorpuuta. Nuorpuun kaikki ominaisuudet ovat selvästi heikompia kuin muussa puussa. Puusyyt eivät välttämättä ole rungon suuntaisia vaan vinossa, mikä johtaa siihen, että nuorpuuta sisältävä lankku tai lauta kieroilee ja halkeilee, varsinkin jos puutavara on mäntyä. Nuorpuuta sisältävän sahatavaran lujuus on heikko.

Nuorpuun määrän minimointi on toinen syy sille, että puiden pitää kasvaa hitaasti ainakin ne vuodet, joina nuorpuuta muodostuu. Puita pitää kasvattaa tiheässä tai varttuneen puuston alla varsin kauan, jotta hyvälaatuista ja lujaa sahatavaraa saadaan useamman tukin matkalta. Tämän jälkeen metsikön tiheyttä voi ruveta pienentämän asteittain tekemällä siinä toistuvia melko lieviä harvennushakkuita. Vanha metsä voi olla varsin harva, koska suuret puut eivät ole taipuvaisia kasvattamaan paksuja lustoja.

Yksi puun laatuun vaikuttava tekijä on sydänpuun määrä. Sydänpuu tarkoittaa pihkan ja hartsien kyllästämää rungon keskiosaa, joka on usein tummempaa kuin pinta- eli mantopuu. Sydänpuu ei ime itseensä kosteutta läheskään samassa mitassa kuin mantopuu, minkä vuoksi se on kestävää sään vaihteluita vastaan. Jos pintapuusta sahattu kuusilauta joutuu kosteudelle alttiiksi, se lahoaa suorastaan salamavauhtia.

Sydänpuun määrä ja osuus suurenevat puun vanhetessa. Yksinkertainen konsti puun laadun parantamiseksi onkin se, että annetaan puiden kasvaa vanhemmiksi. Se, että ei hakkaa puuta heti kun joku sellaista ehdottaa, ei ole kovinkaan mutkikasta metsänhoitoa.

Varttuneiden puiden pintaosissa kesäpuun osuus on suuri ja vuosilustot ovat ohuita. Myös kuidut ovat pidempiä kuin nuoressa puussa. Mitä suuremmaksi puun annetaan kasvaa, sitä suurempi on puuaineen tiheys, energiasisältö, hiilipitoisuus, selluloosapitoisuus ja lujuus.

Tähän loppuun voisi kirjoittaa vaikkapa sellaisen yhteenvedon, että laatupuun kasvatuksessa pitäisi oikeastaan tehdä juuri päinvastoin kuin metsänhoidossa nykyisin tehdään. Tämä ei varsinaisesti ole moite, sillä metsänhoitaja voi järkeillä, että kuutioitahan metsissä tuotetaan eikä puuta. Metsänhoitaja on sikäli oikeassa, että puusta maksetaan nykyisin tilavuuden mukaan, jolloin ilmasta saa saman hinnan kuin puukuiduista. Tilanne voi kuitenkin muuttua, kun hidaskasvuisesta laatupuusta tulee uupelo. Kuusenistuttaja ottaakin riskin, että joutuu myymään kalliilla tuottamaansa puuta halvalla. Laatupuun kasvattaja taas voi elätellä toivoa, että pääsee myymään halvalla tuottamaansa puuta kalliilla.

Timo Pukkala