Vääränlaista yleistystä
Puolet amerikkalaisista luulee tietävänsä, että Trump voitti vaalit. Puolet suomalaisista taas luulee tietävänsä, että kun metsänomistaja päättää siirtyä jatkuvapeitteiseen metsätalouteen, niin hupsista vaan, metsien kasvu pienenee 20 %, vaikka kasvamassa ovat edelleen samat puut ja metsiköt. Tätä uskomusta ei horjuta se, että useat tutkimukset tai vähäinenkin ajattelu osoittavat vallan muuta.
Aloitetaan vähäisellä ajattelulla. Siirsin alla olevan kuvan istutuskoivikon jatkuvaan kasvatukseen. Siinä on kuvan oton jälkeen tehty alaharvennus kuusia säästäen. Myöhemmin koivikossa tehdään yläharvennus, ja loput koivuista poistetaan kolmannessa hakkuussa (paitsi ne koivut, jotka jätetään hakkaamatta monimuotoisuus- ja maisemasyistä). Samalla tavalla meneteltäisiin koivujen suhteen myös tasaikäismetsätaloudessa.
Erona jatkuvan kasvatuksen ja (epäviisaan) tasaikäismetsätalouden välillä olisi se, että epäviisaassa tasaikäismetsätaloudessa raivattaisiin alikasvoskuuset, ja kolmannen hakkuun jälkeen alueelle istutettaisiin uudet kuusen taimet. Jatkuvassa kasvatuksessa taas metsikkö on kolmannen hakkuun jälkeen hyväkasvuinen kuusivaltainen sekametsä.
Kuusialikasvoksen säästäminen tietenkin parantaa metsikön tilavuuskasvua. Kolmannen hakkuun jälkeinen kuusivaltainen jatkuvan kasvatuksen metsikkö tuottaa huomattavasti emmän puuta kuin avohakkuualalle istutettu taimikko. Vähäinen ajattelu siis osoittaa, että koivikon siirtäminen jatkuvaan kasvatukseen suurentaa puuntuotosta vähintään usean vuosikymmenen ajan.
Tarina on suunnilleen sama myös monissa muissa metsiköissä, esimerkiksi alla olevan kuvan männikössä, jonka myös siirsin jatkuvaan kasvatukseen. Siinä tehtiin kuvan oton jälkeen voimakas yläharvennus, kuten olisi tehty myös järkiperäisessä tasaikäismetsätaloudessa. Männyt poistetaan kasvatusmenetelmästä riippumatta siinä tahdissa kuin ne saavuttavat taloudellisen hakkuukypsyyden (jos toimitaan taloudellisesti järkevästi). Mäntyjen poiston jälkeen jatkuvassa kasvatuksessa metsänomistajalla eli minulla on hyväkasvuinen kuusivaltainen metsä, kun taas avohakkaajalla on muokattu raiskio, johon istutetaan kalliilla kuusentaimia, joiden tilavuuskasvumittari osoittaa nollaa ensimmäiset 15–20 vuotta.
Miksi tällaisista esimerkeistä huolimatta kuitenkin uskotellaan, että jatkuva kasvatus pienentää puuntuotosta 20 % ? Tärkein syy lienee se, että tämänkaltaiseen totuuteen halutaan uskoa niin lujasti, että muunlainen tieto tai ajattelu suodatetaan pois. Uskomista helpottaa, että löytyy tutkimuksia, jotka tukevat käsitystä jatkuvan kasvatuksen heikommasta puuntuotoksesta, jos tutkimustuloksia tulkitaan ja yleistetään riittävän väärin.
Tutkimukset, joiden avulla käsitystä jatkuvan kasvatuksen heikosta puuntuotokseta ylläpidetään, koskevat eri-ikäisiä kuusikota. Eri-ikäiset kuusikot edustavat vain pientä osaa jatkuvan kasvatuksen metsiköistä, minkä vuoksi niiden tuloksia ei pidä yleistää kaikkeen jatkuvaan kasvatukseen. Esimerkiksi minun kaikki metsäni ovat jatkuvan kasvatuksen metsiä, mutta minulla ei ole ainoatakaan eri-ikäiskuusikkoa.
Jos halutaan tehdä oikeudenmukaisia vertailuja eri kasvatusmenetelmien puuntuotoksesta, pitäisi verrata optimoitua tasaikäismetsätaloutta optimoituun jatkuvaan kasvatukseen. Muussa tapauksessa vertailuista voidaan saada sellaisia tuloksia kuin halutaan. Niissä tutkimuksissa, joissa jatkuvan kasvatuksen puuntuotos on ollut heikkoa, metsikön hakkuita tai rakennetta ei ole optimoitu. Joissakin koemetsiköissä kasvua on pienentänyt se, että metsikkö on hakattu puuntuotoksen kannalta liian harvaksi tai jatkuvan kasvatuksen hakkuut on aloitettu vanhasta tasaikäisestä metsästä, josta puuttuvat nuorekkaat ja hyväkasvuiset ikäluokat.
Osassa tutkimuksia taas on verrattu vain harvennusvaiheen metsiä ja jätetty kokonaan huomiotta avohakkuun jälkeinen taimikkovaihe, jossa tilavuuskasvu on nollassa.
Joskus on saatu tulos, että yläharvennuksen jälkeen tietynkokoinen puu kasvaa hitaammin kuin jos samankokoinen puu kasvaisi alaharvennetussa yhtä tiheässä metsikössä. Tässä tapauksessa tulos on oikein, mutta siitä on tehty vääriä päätelmiä. Puusto ei nimittäin ole samankokoista ylä- ja alaharvennuksen jälkeen. Yläharvennuksessa kasvamaan jää pienempää puustoa kuin alaharvennuksessa, jossa puiden suureneva koko alkaa rajoittaa kasvua aikaisemmin ja enemmän kuin yläharvennusmetsässä. Useat tutkimkset osoittavatkin, että yläharvennus on puuntuotannollisesti perusteltu hakkuutapa, kannattavuudesta puhumattakaan.
Kun metsäkeskustelussa korostetaan puuston tilavuuskasvua, silloin ei puhuta metsänomistajan näkökulmasta. Metsänomistajalle nimittäin puuston tilavuuskasvu on niitä vähiten tärkeitä juttuja. Jos metsä on sijoitus, kasvua tärkeämpiä asioita ovat tulot ja menot tai nettotulojen nykyarvo, joissa jatkuva kasvatus pärjää hyvin. Jos tarkasteluun otetaan mukaan luontoarvot, metsätalouden vesistövaikutukset ja virkistyskäyttö, järjestys muuttuu entistä selkeämmin jatkuvan kasvatuksen hyväksi.
Timo Pukkala