Hyvinvointiteologia ja työelämätaidot – Uudesta oppiaineesta tukea merkitykselliseen elämään
Itä-Suomen yliopiston Filosofisessa tiedekunnassa Hyvinvointiteologian ja työelämätaitojen oppiaine ammentaa muun muassa pastoraaliteologian ja -psykologian ajatuksesta, jonka mukaan ihminen on kokonaisvaltainen kokonaisuus. Kun ihminen kohtaa äkillisen elämän muutoksen esimerkiksi sairauden tai kuoleman läheisyyden, tilanne koskettaa niin fyysistä, psyykkistä kuin eksistentiaalistakin ulottuvuutta. Yhteiskunnalliset muutokset kuten turvallisuuspoliittinen tilanne tai talouden epävakaat näkymät voivat vaikuttaa yksilön kokemukseen siitä, mikä elämässä on merkityksellistä. Hyvinvointiteologiassa puredutaan niin merkityksellisyyden kysymyksiin kuin ihmisyyden eksistentiaalisiin ulottuvuuksiinkin. Oppiaineessa ei tarkastella ainoastaan hengellisiä tai uskonnollisia kysymyksiä, vaan jokaisen yksilöllistä merkitysjärjestelmää, arvoja ja elämänkatsomuksia.
Monitieteisyys on hyvinvointiteologian erityinen vahvuus. Teologia yhdistyy mm. (uskonto)psykologian ja sosiologisten tulokulmien kanssa ja auttaa ymmärtämään, miten arvot, kulttuuri ja yhteiskunta vaikuttavat yksilöiden kokemuksiin ja hyvinvointiin. Näin syntyy kykyä kohdata ja ymmärtää myös yhteiskunnan haavoittuvimpia ryhmiä ja rakentaa yhteiskuntaa, jossa jokaisella on mahdollisuus merkitykselliseen elämään.
Työelämätaidot osana hyvinvointiteologiaa
Hyvinvointiteologian oppiaineeseen liittyvät kiinteästi myös työelämätaidot ja niiden kehittäminen. Eksistentiaaliset kysymykset, kuten merkityksen kokemus, yksinäisyys ja kuoleman läheisyys, ovat asioita, joita eri alojen ammattilaiset kohtaavat jatkuvasti. Ammattilaisten osaaminen näiden kysymysten äärellä vaikuttaa olennaisesti heidän jaksamiseensa ja työssä koettuun merkityksellisyyteen.
Eksistentiaalisten kysymysten kohtaaminen vaatii teologien lisäksi taitoa esimerkiksi kasvatuksen, opetuksen sekä sosiaali- ja hoiva-alojen konteksteissa. Esimerkiksi opettajat ja kasvattajat ovat tärkeässä roolissa tukemassa lasten ja nuorten merkityksellisyyden kokemuksia sekä rakentamassa turvallisia ympäristöjä, joissa vaikeitakin kysymyksiä voidaan käsitellä avoimesti. Samoin sosiaalialan työntekijät kohtaavat asiakkaita erilaisten elämänmurrosten äärellä, jolloin kohtaamistaitojen merkitys korostuu entisestään. Tällä hetkellä eksistentiaalisten kysymysten keskeisyys on lähinnä kuitenkin huomioitu elämän loppuvaiheen hoidossa ja hoivassa. Esimerkiksi saattohoidon kansallisissa suosituksissa korostetaan, että potilaan fyysisten ja psyykkisten tarpeiden lisäksi on huomioitava myös eksistentiaaliset tarpeet.
Eksistentiaaliset kysymykset ovat hyvin yleisinhimillisiä: ihmisen osaan kuuluu elämän rajallisuuden todellisuus. Siksi jokainen meistä kohtaa merkityksellisyyteen, tarkoitukseen ja niiden horjumiseen liittyviä kokemuksia elämän aikana. Jotta ymmärryksemme eksistentiaalisesta hyvinvoinnista ja sen tukemisesta voi kehittyä, on olennaista tunnistaa, että eksistentiaalisten tarpeiden ilmentyminen elämän eri vaiheissa ja taitekohdissa.
Hyvinvointi kuuluu kaikille
Hyvinvointiteologia haastaa ajattelemaan hyvinvointia uudesta näkökulmasta. Kyse ei ole vain parempiosaisten mahdollisuuksista, vaan hyvinvoinnin tulee olla kaikkien ihmisten perusoikeus. Siksi hyvinvointiteologinen tutkimus nostaa esille erityisesti niiden ääniä, jotka ovat helposti syrjäytyneet tai jääneet yhteiskunnan marginaaliin.
Eksistentiaalisten kysymysten kohtaaminen vaatii erityisiä työelämätaitoja, joita voi ja pitää kehittää. Hyvinvointiteologia tarjoaa tähän mahdollisuuden, pyrkien luomaan yhteiskuntaa, jossa jokaisen ihmisen hyvinvointi ja arvot tulevat kohdatuksi ja huomioiduksi kaikissa elämän vaiheissa. Se on vastaus kasvavaan tarpeeseen rakentaa kestävää, inhimillistä ja merkityksellistä tulevaisuutta.
