Akvaattisen ekotoksikologian käytännön töitä laboranttiharjoittelijan silmin

Kun aloitin harjoittelun, oli käynnissä matokoe. Kokeessa tutkittiin, miten erilaiset pohjasedimenttien fullereenipitoisuudet vaikuttavat harvasukasmatoihin. Kokeeseen liittyi työtehtävinä mm. veden pH-mittausta ja happipitoisuuden mittausta. Myös näytteiden pohjasedimentin pH:ta mitattiin. Jos veden pH oli matopurkeissa liian alhainen, niiden vesi piti vaihtaa.

Harvasukasmatokoe eri fullereenipitoisuuksilla.
Harvasukasmatokoe eri fullereenipitoisuuksilla.

Ennen kuin aloitettiin uusi matokoe, leikattiin harvasukasmatoja kahtia. Hännät säästettiin seuraavaan kokeeseen. Ennen kuin fullereenisuspensio oli lisätty pohjasedimenttiin, suspension pitoisuus oli tarkistettu UV/Vis-spektrometrilla. Matokokeeseen tehtiin myös keinotekoista makeaa vettä. Siihen tarvittiin magnesiumsulfaatti-, kalsiumkloridi-, kaliumkloridi-ja natriumkarbonaattiliuoksia sekä milliQ –vettä. Näitä kaikkia lisättiin suureen pulloon ja sekoitetaan magneettisekoittajalla. Liuoksen pH mitattiin ja säädettiin.

Matokokeessa madot laitettiin purkkeihin, jossa on pohjalla sedimenttiä ja kvartsihiekkaa ja niiden yläpuolella keinotekoista makeaa vettä. Purkkien sedimentteihin on lisätty kolmea eri fullereenipitoisuutta. Sedimentti oli otettu järven pohjalta. Purkkeja oli hapetettu yön yli. Kaikkiin purkkeihin lisättiin 10 matoa. Madot saivat olla purkeissa kaksi viikkoa, eikä niitä hapetettu. Matopurkkien pH-arvoja ja happipitoisuuksia mitattiin kokeen aikana. Näytepurkeista kerättiin myös pellettiä useaan kertaan. Pelletit suodatettiin ja niiden paino mitattiin. Kun kaksi viikkoa oli kulunut, seuloimme matopurkkien madot. Mittasimme iltapäivällä kaikkien matopurkkien matojen painon ja laitoimme ne koeputkiin suolaliuokseen. Koeputket laitettiin pakastimeen.

Pellettien suodattaminen.
Pellettien suodattaminen.

Ekotoksikologian kasvatushuoneessa kasvatetaan kirppuja, harvasukasmatoja ja surviaissääskiä. Niitä ruokitaan kolmesti viikossa. Kirppualtaiden vedet vaihdetaan kerran viikossa. Myös muiden eläinten altaiden vedet vaihdetaan kerran viikossa.

Harvasukasmatojen kasvatusallas.
Harvasukasmatojen kasvatusallas.

Vesikirpuilla tehtiin toksisuuskokeita. Ensin tehtiin akuutteja toksisuuskokeita. Fullereenisuspensio suodatettiin ja sen pitoisuus mitattiin UV/Vis-spektrometrilla. Sitten tehtiin akuutti toksisuuskoe, jossa käytettiin toisena altistavana aineena fullereenia. Sitten aloitettiin kemikaalien yhteisvaikutuksia tutkiva pitkäaikainen toksisuuskoe vesikirpuilla. Kyseessä on lisääntymiskoe. Kokeessa voidaan tutkia useita vesikirppusukupolvia ja niiden jälkeläistuotantoa, sukupuolijakaumaa ja emokirppujen kokoa. Vesikirppujen sukupuolta tutkitaan mikroskoopilla. Pitkäaikainen toksisuuskoe on vielä kesken. Vesikirppujen toksisuuskokeet liittyvät erään opiskelijan pro gradu -tutkimukseen.

Vesikirppuja käytetään kemikaalien toksisuuden arvioinnissa, tässä tutkitaan vaikutuksia lisääntymiseen.
Vesikirppuja kemikaalien toksisuuden arvioinnissa.

Tein harjoittelun lopuksi kaksi näyttöä:

  1. Fullereenisuspension pitoisuusmääritys UV-Vis-spektrometrillä
  2. Vesikirppujen sukupuolijakauman ja emojen pituuden määritys kemikaalien yhteisvaikutuksia tutkivassa pitkäaikaiskokeessa

Teksti ja kuvat Päivi Hämäläinen

Onnittelut myös Päiville hyvin suoritetuista tutkinnonosista!