Ällömadot ja ihanat kirput – laboranttiharjoittelijan kokemuksia

Yksi vakiotehtäviä harjoittelun aikana oli vesikirppujen huoltaminen. Kirppuja pidetään yllä odottamassa mm. kemikaalien myrkyllisyyden kokeita. Kirpuille annetaan ruoaksi levää, jota myös kasvatetaan samassa kasvatushuoneessa, kasvatushuoneesta löytyy myös ällömatoja (harvasukamatoja) ja chironomus sääskiä.

Harjoittelun mukavimpiin kuuluva asia on ollu kirppujen huolto, ja tykästyin niihin jo alkuvaiheessa. Monet sanovat etteivät ne näytä erityisen mukavilta otuksilta, mutta livenä niiden katselu on todella rauhoittavaa, ja niistä löytyy paljon mielenkiintoista mikroskoopin alla, tai paljain silmin katsellessa.

risto1

Näissä kuvissa näkyy vesikirpun poikasten kasvaminen, koko tämä tapahtuma on vain muutaman päivän sisällä, ja poikaset saattavat hyvissä tapauksissa tehdä oman poikueensa jo noin viikon ikäisinä. Emot kasvattavat munat selässään, ja poikaset kuoriutuvat emon kuoren sisässä. Kun poikaset ovat valmiita, emo avaa kuortaan ja ne syntyvät aikuisen vesikirpun näköisinä, ja kasvavat nopeasti syntymänsä jälkeen.

risto2

Viimeisessä kuvista poikaset ovat jo valmiita syntymään, ja edellisessäkin poikanen on jo melkein aikuisen muotoinen. Näissä molemmissa kuvissa poikaset ovat alle vuorokauden sisällä valmiita syntymään.

risto3

Vesikirput lisääntyvät normaaleissa olosuhteissa suvuttomasti, naaras tuottaa jälkeläisiä ilman koiraiden asiaan puuttumista. Näkyvänä erona koirailla on suussaan pidempi tuntoelin ”sikari”. Tässä kuvassa erottuu naaraan lyhyempi suukappale.

Toinen ympyröity osa on kirpun sydän, joka mielenkiintoisesti sijaitsee niskassa, muutenkin vesikirppujen elinten ja osien sijainnit poikkeavat hyvin paljon ihmisille totutusta, suoli on osin päässä yms.

risto4

Pintamikroskoopin alla kirput erottuvat aivan eri tavalla. Näistä erottuu paremmin muodon pyöreys, mutta mikroskoopin alla katsoessa on silti vaikea nähdä, miten kuori on muodostunut, kuori on kaksiosainen, ja kokonaisuudessaan kirppu muistuttaa lähinnä simpukkaan pukeutunutta merihevosta. Sisäosat ovat suurelta osin erilliset kuoreen nähden, ja kirput kasvaessaan vaihtavat kuorta.

Tein harjoittelun aikana myös oman kokeilun. ->toksisuuskokeissa käytetään myös harvasukamatoja, joiden kokeen onnistumisen takia täytyy aloittaa syömään sedimenttiä samoihin aikoihin. Se onnistuu leikkaamalla mato puoliksi pari viikkoa ennen kokeen aloittamista, jolloin madot kasvattavat uuden pään. Jakautuminen on harvasukamadoille luonnollinen tapa lisääntyä, ja leikkaaminen käynnistää tapahtuman samalla tavalla kuin luonnollinen katkeaminen. Joten, halusin tietää selviääkö mato jos sen leikkaa useampaan osaan, kokeissa on käytetty vain joko pää- tai häntäpuolta.

risto5

Leikkasin kymmenen matoa siis viiteen osaan. Madon palat elivät muutaman viikon samanlaisissa olosuhteissa kuin muutkin kasvatushuoneen madot. Lopulta kun laskin elävien matojen määrän, olin kieltämättä vähän yllättynyt. Vaikkeivat madot olleet lisääntyneet, niitä ei myöskään ollut kuollut. Kaikista purkeista oli kuollut vain kaksi matoa. Keskimmäisestä osasta kasvaneet olivat kaikkein terveimmän oloisia, ja hännänpään palat olivat vain juuri ja juuri kasvattaneet uuden pään.

Ällömadot on jänniä mut silti ällöjä. Mut kirput on jänniä ja hitsin ihanoita.

Teksti ja kuvat: Risto Pöhö