Aloitin oman \u201dartikkelintuotantourani\u201d joskus 1990-luvun alkupuoliskolla. Tuolloin oma teksti piti l\u00e4hett\u00e4\u00e4 isoissa kirjekuorissa kahtena paperikopiona kustantajalle varovaisten toiveiden ja kunnioittavien terveisten saattelemana. My\u00f6s refereearviot tulivat etanapostissa paperisiin kirjekuoriin pakattuina. Sittemmin \u2013 digitaalisen teknologian rantauduttua arkity\u00f6h\u00f6mme \u2013 tekstit kopioitiin mustille levykkeille (\u201dkorpuille\u201d), joiden postittamista varten oli omat pienet ja pahviset, korpunkokoiset kirjekuorensa. Tiedostomuoto oli jossain m\u00e4\u00e4rin s\u00e4\u00e4delty; rtf (\u201drich text format\u201d) taisi olla yksi yleinen pyydetty muoto. Digitaalisia j\u00e4rjestelm\u00e4taitoja vaadittiin suhteellisen v\u00e4h\u00e4n, l\u00e4hinn\u00e4 piti hallita oikean tallennusmuodon valitseminen muutamista mahdollisista.<\/p>\n
T\u00e4llaisissa pahvisissa kuorissa l\u00e4hetettiin kustantajalle ensin levykkeelle (\u201dkorpulle\u201d) ja sittemmin DVD-levylle tallennettu k\u00e4sikirjoitus:<\/em> Kehitys kehittyi, ja pian kustantajille alkoi riitt\u00e4\u00e4 s\u00e4hk\u00f6postin liitetiedostona l\u00e4hetetty k\u00e4sikirjoitus. Siit\u00e4kin viel\u00e4 selvittiin. Toisin k\u00e4vi, kun k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ksi tulivat tiedekustantajien s\u00e4hk\u00f6iset submittaus-alustat ja -j\u00e4rjestelm\u00e4t. Sitten alkoi olla vaikeaa.<\/p>\n Er\u00e4\u00e4n refereeprosessin paperinen ja kirjekuorinen kulku aikana, jolloin s\u00e4hk\u00f6isist\u00e4 submittaus-j\u00e4rjestelmist\u00e4 oltiin viel\u00e4 autuaan tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4:<\/em><\/p>\n Korjausehdotukset olivat yleens\u00e4 maltillisia, koska kaikki oli mutkaisempaa ja hitaampaa. Vai olivatko tekstimme vain yksinkertaisesti niin paljon parempia tuolloin muinoin? Yll\u00e4 olevissa kuvissa esille tuotu k\u00e4sikirjoitus kelpasi jopa ilman kielentarkastusta. Nyky\u00e4\u00e4n ei koskaan k\u00e4y niin. K\u00e4sikirjoituskulttuurin ymp\u00e4rille onkin rakentunut jo aikamoinen institutionaalistunut toimijakentt\u00e4 – ja kaikki toiminnot hoidetaan erilaisten no-reply-alustojen kautta.<\/p>\n Sukupolvikysymys?<\/em><\/strong><\/p>\n Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2021 kirjoitimme artikkelin kasvatuksen ja koulutuksen digitalisaatiosta er\u00e4\u00e4seen eurooppalaiseen digitalisaatiokriittiseen tiedejournaaliin. Saimme tekstin viimeistelty\u00e4 kes\u00e4n alussa. Juhannuksen tienoon vietin submittaamalla k\u00e4sikirjoitusta kaikkine liitteineen ja vakuutteluineen kyseisen julkaisun digitaaliseen palautusj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n. Yritin, erehdyin, yritin, erehdyin. Melkein kes\u00e4 siin\u00e4 meni, kun aina suunnilleen viikon kuluttua koko paketti palautui jonkin tekem\u00e4ni \u201dn\u00e4pp\u00e4ilyvirheen\u201d vuoksi. Lopulta submittaus onnistui, ja paketti eteni vertaisarviointiprosessiin.<\/p>\n Palautteet tulivat aikanaan, syksymm\u00e4ll\u00e4, ja korjasimme vaaditut asiat. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen alkoi uusi submittaus-projekti yrityksineen, erehdyksineen, yrityksineen, erehdyksineen, palautuksineen, uusine yrityksineen. Aloin ep\u00e4ill\u00e4 ensin toimituksellista kiusantekoa, sitten omaa \u00e4ly\u00e4ni. T\u00e4ss\u00e4 edestakaisessa submittaus-pallottelussa meni kuukausi, jos toinenkin. Lopulta teksti taas eteni jonnekin ja tuli taas korjattavaksi. Tuli kev\u00e4t, ja korjasimme. Submittasin, ja jokin meni taas pieleen. Tuli kes\u00e4. Submittasin. Paketti tuli takaisin. Submittasin. Tuli syksy ja PAM \u2013 lopulta onnistui! Vihdoin valmista! Artikkeli on julkaistu, mutta sen sis\u00e4lt\u00f6 on ehk\u00e4 jo v\u00e4h\u00e4n eilisen asiaa\u2026<\/p>\n Kun mietin prosessia tarkemmin, ongelma oli lopulta aina siin\u00e4, ett\u00e4 tein jotain v\u00e4\u00e4rin. Digitaalisin keinoin toimiva robotti ei ymm\u00e4rr\u00e4 inhimillisi\u00e4 virheit\u00e4, saati korjaa niit\u00e4. N\u00e4in prosessista voi tulla \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen hidas ja mutkainen. Aivan toinen kokemus meill\u00e4 on ollut kotimaisten journaalien kanssa, joille on toistaiseksi riitt\u00e4nyt liitetiedostok\u00e4sikirjoitus ja joissa toimitus- ja julkaisukeskustelua on voitu k\u00e4yd\u00e4 ihmisen, ei robotin, kanssa.<\/p>\n Digitaalista imperatiivia (imperialismia?) on mahdotonta haastaa. Onkin varmasti syyt\u00e4 pys\u00e4hty\u00e4 kysym\u00e4\u00e4n: Olenko oikeasti jo liian vanha kaikenlaiseen digitalisaation helpottamaan asioiden hoitamiseen?<\/p>\n P\u00e4ivi Armila <\/strong><\/p>\n https:\/\/link.springer.com\/article\/10.1007\/s42438-022-00347-8<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Monenlainen julkaisutoiminta on nyky\u00e4\u00e4n akateemisen ty\u00f6mme ydin ja keskeinen osa niin sanottua meille esitelty\u00e4 ansaintalogiikkaa. Ansaitaksemme paikkamme ja palkkamme meid\u00e4n on hyv\u00e4 laatia julkaisuja, jotka pit\u00e4v\u00e4t yliopistoty\u00f6nantajaa taloudellisesti pystyss\u00e4. Teemme ty\u00f6t\u00e4 k\u00e4sketty\u00e4 \u2013 ja onhan kirjoittamisessa my\u00f6s ihan siit\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n l\u00e4htev\u00e4 kiehtova ja koukuttava elementti. Teksti my\u00f6s n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tuntuvan \u201doikealta\u201d vasta sitten, kun joku lukee […]<\/p>\n","protected":false},"author":368,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-2035","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized-fi"],"acf":[],"yoast_head":"\n
\n<\/em><\/strong><\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogs.uef.fi\/dequal\/wp-content\/uploads\/sites\/150\/2022\/10\/kuori1-983x1024.jpg\")
<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogs.uef.fi\/dequal\/wp-content\/uploads\/sites\/150\/2022\/10\/andy1-768x1024.jpg\")
<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogs.uef.fi\/dequal\/wp-content\/uploads\/sites\/150\/2022\/10\/contents1-1-853x1024.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/blogs.uef.fi\/dequal\/wp-content\/uploads\/sites\/150\/2022\/10\/youth1-1-776x1024.jpg\")
<\/p>\n