![\"\"](\"https:\/\/blogs.uef.fi\/dequal\/wp-content\/uploads\/sites\/150\/2022\/01\/auditorio-1024x683.jpg\")
<\/p>\nGlobaalin pandemian my\u00f6t\u00e4 digitaaliset ty\u00f6tavat ovat tulleet pakollisiksi tutuiksi ainakin kaikille tietoty\u00f6n tekij\u00f6ille \u2013 niillekin, jotka viime vuosiin saakka ovat opettaneet, kohdanneet, kokoustaneet, valmentaneet ja vaikuttaneet mieluummin kasvokkaisen vuorovaikutuksen keinoin. Arkiset toimintatapamme esimerkiksi korkea-asteen oppilaitoksissa ovat muuttuneet todenn\u00e4k\u00f6isesti varsin pysyv\u00e4ll\u00e4 tavalla: pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kohtaamisiin perustuvien ty\u00f6menetelmien k\u00e4ytt\u00e4minen tuskin on en\u00e4\u00e4 mahdollista, k\u00e4y pandemian kanssa sitten miten tahansa.<\/p>\n
Ty\u00f6skentely tieteen parissa ei ole vain arkista puurtamista opetuksen, tutkimuksen ja hallinnon teht\u00e4viss\u00e4, vaan yksi sen suola ja sokeri ovat s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisin v\u00e4liajoin j\u00e4rjestett\u00e4v\u00e4t konferenssit ja tiedep\u00e4iv\u00e4t. Yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 ne katkaisevat ty\u00f6n normaalin arjen, toisaalta rikastuttavat sit\u00e4. Konferensseissa paitsi tavataan muita ja \u201dverkostoidutaan\u201d, my\u00f6s opitaan ja p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n jyv\u00e4lle siit\u00e4, mist\u00e4 omalla alalla kulloinkin keskustellaan ja mit\u00e4 asioista nyt tiedet\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 itse kukin tutkii ja miksi. Konferenssien voi (Durkheimin ajatusten hengess\u00e4) tulkita merkitsev\u00e4n my\u00f6s yhteis\u00f6llisesti t\u00e4rke\u00e4\u00e4 oman tiedeheimototeemin ymp\u00e4rille kokoontumista: kollektiivista identiteettity\u00f6t\u00e4, jolla on symbolista arvoa juuri siin\u00e4. Konferenssit ovat rituaaleja, jotka etenev\u00e4t suurin piirtein kaikkien tuntemien riittien varassa: key note -esitelm\u00e4t, paneelikeskustelut, ty\u00f6ryhm\u00e4t, illanvietot. Sama sapluuna konferenssista toiseen \u2013 ja t\u00e4m\u00e4h\u00e4n on yhteis\u00f6llisten rituaalien olennaisin piirre. Samanlaisina toistumisen ohessa konferenssit ovat my\u00f6s vahvasti kertaluonteisia tapahtumia: sis\u00e4ll\u00f6t ja aiheet koodin sis\u00e4ll\u00e4 vaihtuvat jokaisella kokoontumiskerralla.<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
Digi(henkil\u00f6)riippuvuus<\/strong><\/p>\n Siin\u00e4, ett\u00e4 konferenssit etenev\u00e4t aina samalla kaavalla, on puolensa ja puolensa. Jatkuva saman kaavan ennakoitavissa oleva toisto tuo tapahtumiin yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 puuduttavan, toisaalta rauhoittavan s\u00e4vyn: jo menness\u00e4\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 mit\u00e4 saa, eik\u00e4 tilanteisiin liity mit\u00e4\u00e4n erityisi\u00e4 riskinottamisen elementtej\u00e4. Ilmoittaudutaan, saadaan kassillinen tavaraa, avainnauhassa roikkuva nimilappu ja konferenssin ohjelma. Itseohjaudutaan auditorioon, kuunnellaan key notet, etsit\u00e4\u00e4n ty\u00f6ryhm\u00e4tilat ja organisoidutaan ty\u00f6ryhmiksi. Jo etuk\u00e4teen on tiedetty (sen kummemmin asiaa tarkistamatta), kuinka pitki\u00e4 \u201dpower-pointien-aukipuhumisia\u201d saamme tehd\u00e4 ja kuulla. Ja sitten illansuussa kysell\u00e4\u00e4n toisilta: \u201dOliko hyv\u00e4 ty\u00f6ryhm\u00e4?\u201d<\/p>\n Pandemiasta johdettujen kokoontumisrajoitusten my\u00f6t\u00e4 erilaiset virtuaalikonferenssit korvasivat konkreettiset toteemitapaamiset ja tulivat tutuiksi hyvin nopeasti. Vuosikymmenten kuluessa rutiineiksi hiottu kaava vietiin uuteen ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n ja uudeksi konferenssinormaaliksi varsin p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isin liikkein; eih\u00e4n n\u00e4ist\u00e4 t\u00e4rkein\u00e4 pidetyist\u00e4 tapahtumista haluttu luopuakaan. Sek\u00e4 kansalliset ett\u00e4 kansainv\u00e4liset toteemikokoontumiset on jo parin vuoden ajan j\u00e4rjestetty digitaalisen vuorovaikutuksen maailmoissa. On v\u00e4ltytty matkustamiselta ja majoittumisen vaivoilta, kun toteemin \u00e4\u00e4reen on p\u00e4\u00e4sty omasta tuvasta k\u00e4sin. Muuten kaava on pitk\u00e4lti ollut se sama vanha.<\/p>\n Virtuaalikonferenssien onnistuminen riippuu vahvasti niit\u00e4 puitteistavan teknologian (ja digitaalisen infran) toimivuudesta ja tasosta sek\u00e4 kaikkien osallistujien teknologisesta osaamisesta. Kokemus ESAn (European Sociological Association) massiivisesta digikonferenssista kes\u00e4ll\u00e4 2021 (virtuaalisesti Barcelonasta) opetti kuitenkin kiinnostavalla tavalla my\u00f6s sen, miten jonkun avainhenkil\u00f6n \u201dkatoaminen\u201d kesken kaiken voi t\u00e4ysin torpedoida ty\u00f6ryhm\u00e4kokoontumisen. Olimme aloittelemassa virtuaalista nuorisotutkimuksen ty\u00f6ryhm\u00e4\u00e4 jonkinlaisessa ty\u00f6ryhm\u00e4n digitaalisessa \u201deteisess\u00e4\u201d. Ty\u00f6ryhm\u00e4n vet\u00e4j\u00e4, jolla oli virtuaalisen ty\u00f6tilamme virtuaalinen \u201davain\u201d, ei kuitenkaan saapunut paikalle eik\u00e4 istunto p\u00e4\u00e4ssyt k\u00e4ynnistym\u00e4\u00e4n sille laaditussa aikataulussa.<\/p>\n Jokunen vuosi sitten – silloin kun viel\u00e4 toteemin ymp\u00e4rille kokoonnuttiin oikeasti – Brightonissa j\u00e4rjestetyss\u00e4 konferenssissa tapahtui sama asia: ty\u00f6ryhm\u00e4n vet\u00e4j\u00e4 ei ilmestynyt paikalle. Koska riitti oli tuttu, me puhumaan varautuneet osasimme v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti k\u00e4ynnist\u00e4\u00e4 rituaalin: etsimme yhteisen tilan, sovimme esitystemme j\u00e4rjestyksen ja aikataulun ja suoritimme riitin sen kaavan mukaisesti. Avainhenkil\u00f6n puuttumiseen liittyv\u00e4 h\u00e4mmennys kesti kenties puolitoista minuuttia. Barcelonan konferenssissa ongelma oli sama, mutta j\u00e4i ratkaisematta siksi, ett\u00e4 vain sill\u00e4, joka puuttui, oli p\u00e4\u00e4sy yhteiseen ty\u00f6tilaan.<\/p>\n **************************************<\/p>\n Akateemisen ty\u00f6n uutta normaalia rakennetaan viem\u00e4ll\u00e4 vanhoja tekemisen tapoja uusiin ymp\u00e4rist\u00f6ihin. N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 osa asioista vaihtaa paikkaa suhteellisen vaivatta, mutta osa muutoksista vaatii pohdintaa. Arki toistoineen ehk\u00e4 osataan jo aika hyvin (ja ongelmia voidaan korjata arjen edetess\u00e4), mutta ty\u00f6h\u00f6n ja tieteentekemiseen liittyv\u00e4t toteemiyhteis\u00f6jen yll\u00e4pitoriitit ovat toistuvuudestaan huolimatta kertaluonteisia ja ohimenevi\u00e4, ja niiden virtuaalisia puitteita jouduttaneen viel\u00e4 rustailemaan paljonkin.<\/p>\n P\u00e4ivi Armila<\/strong><\/p>\n Globaalin pandemian my\u00f6t\u00e4 digitaaliset ty\u00f6tavat ovat tulleet pakollisiksi tutuiksi ainakin kaikille tietoty\u00f6n tekij\u00f6ille \u2013 niillekin, jotka viime vuosiin saakka ovat opettaneet, kohdanneet, kokoustaneet, valmentaneet ja vaikuttaneet mieluummin kasvokkaisen vuorovaikutuksen keinoin. Arkiset toimintatapamme esimerkiksi korkea-asteen oppilaitoksissa ovat muuttuneet todenn\u00e4k\u00f6isesti varsin pysyv\u00e4ll\u00e4 tavalla: pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kohtaamisiin perustuvien ty\u00f6menetelmien k\u00e4ytt\u00e4minen tuskin on en\u00e4\u00e4 mahdollista, k\u00e4y pandemian kanssa sitten miten […]<\/p>\n","protected":false},"author":368,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-1904","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized-fi"],"acf":[],"yoast_head":"\n![\"\"](\"https:\/\/blogs.uef.fi\/dequal\/wp-content\/uploads\/sites\/150\/2022\/01\/koksa-574x1024.jpg\")
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"