![\"\"](\"https:\/\/blogs.uef.fi\/dequal\/wp-content\/uploads\/sites\/150\/2021\/03\/Blogiteksti_2_Kristiina_koko-ok.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Vuoden 2020 Nuorisobarometri julkaistiin 23.3.2021. Nuorisobarometrin teemana on nuorille tarjottavat palvelut, joita tarkastellaan k\u00e4yt\u00f6n, tarpeen ja riitt\u00e4vyyden n\u00e4k\u00f6kulmista. Tutkimus perustuu 1938 puhelinhaastatteluun. Nuorilta kysyttiin sosiaali- ja terveyspalveluiden, TE-palveluiden ja kohdennetun nuorisoty\u00f6n palveluiden lis\u00e4ksi my\u00f6s kulttuuriin, vapaa-aikaan, ja avoimeen nuorisoty\u00f6h\u00f6n liittyvien palveluiden k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 (s. 5).<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 blogitekstiss\u00e4 nostan esille Nuorisobarometrissa k\u00e4siteltyj\u00e4 digitalisaatioon liittyvi\u00e4 asioita, jotka tuntuivat mielest\u00e4ni merkityksellisilt\u00e4 DEQUAL-hankkeessa tarkasteltavien digitaalisen eriarvoisuuden ja osallisuuden kysymysten n\u00e4k\u00f6kulmasta. Sivunumerot viittaavat barometriin, jonka tarkemmat tiedot l\u00f6ytyv\u00e4t tekstin lopusta.<\/p>\n
Vaikka nuori ik\u00e4 ei itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4sti tarkoita positiivista suhtautumista teknologian k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, barometrin mukaan \u201dyleisilme nuorten suhtautumisesta s\u00e4hk\u00f6isiin palveluihin on verrattain my\u00f6nteinen\u201d, eik\u00e4 sukupuolten v\u00e4lill\u00e4 ole juurikaan eroja (s. 53). Nuorten kokemuksia ja n\u00e4kemyksi\u00e4 s\u00e4hk\u00f6isist\u00e4 sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista selvitettiin 17 kysymyksen sarjalla. L\u00e4hes kaikilla barometriin vastanneilla nuorilla oli k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4\u00e4n nettiliittym\u00e4 tai \u00e4lypuhelin. S\u00e4hk\u00f6isen asioinnin tunnukset oli 93 prosentilla nuorista, yli 20-vuotiailla jopa 99 prosentilla vastaajista. Enemmist\u00f6 (63 %) kertoi haluavansa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tarvitsemiaan palveluita mahdollisimman paljon s\u00e4hk\u00f6isesti ja varsin pieni osa vastaajista (15 %) ilmoitti, ettei ollut lainkaan kiinnostunut s\u00e4hk\u00f6isest\u00e4 asioinnista.<\/p>\n
Vuorovaikutus on teema, joka usein nousee esille palvelujen digitalisoinnin yhteydess\u00e4. Barometrin vastaajista jopa 62 prosenttia oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ettei henkil\u00f6kohtaista tapaamista voi korvata s\u00e4hk\u00f6isell\u00e4 yhteydenotolla. S\u00e4hk\u00f6isten palvelujen lis\u00e4ksi nuoret kaipasivat palvelutilanteisiin my\u00f6s kasvokkaisia kohtaamisia (s. 148). T\u00e4m\u00e4 kuvastaa hyvin sit\u00e4, ettei palvelujen digitalisaatio ole joko\u2212tai-ilmi\u00f6 vaan sek\u00e4\u2212ett\u00e4. Tarvetta on monenlaisille palveluille ja ihmiset k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t sellaisia palveluja, jotka kokevat itselleen sopiviksi ja hy\u00f6dyllisiksi juuri tietyss\u00e4 tilanteessa. Palvelusektorille t\u00e4m\u00e4 asettaa haasteita, ja Susan Eriksson toteaakin omassa n\u00e4k\u00f6kulmakirjoituksessaan, ett\u00e4 \u201ddigitalisoitumisen pakko aiheuttaa nykyisell\u00e4\u00e4n jopa yhteis\u00f6tason ristiriitoja\u201d. Nuorista vastaajista 12 prosenttia koki, ett\u00e4 s\u00e4hk\u00f6isi\u00e4 palveluita on vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ja yht\u00e4 monen mielest\u00e4 ne ovat vaikeita k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. 10 prosentin mielest\u00e4 s\u00e4hk\u00f6inen palvelu ei ole saatavilla silloin, kun sit\u00e4 haluaisi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Yleisempi ep\u00e4ilys liittyi turvallisuuteen. Yli nelj\u00e4nnes vastaajista (26 %) oli huolissaan omien henkil\u00f6kohtaisten tietojensa turvallisuudesta. Mik\u00e4li Nuorisobarometrin haastattelut olisi tehty vasta Psykoterapiakeskus Vastaamon tietomurron j\u00e4lkeen loppuvuodesta 2020, t\u00e4m\u00e4 luku olisi voinut olla viel\u00e4kin suurempi.<\/p>\n
DEQUAL-hankkeen keskeisen teeman eli eriarvoistavan digitalisaation kannalta on t\u00e4rke\u00e4 huomata, ett\u00e4 vieraskieliset kokevat s\u00e4hk\u00f6iset palvelut suhteellisen usein vaikeak\u00e4ytt\u00f6isiksi (16 %) tai niiden l\u00f6yt\u00e4misen vaikeaksi (21 %). S\u00e4hk\u00f6isten palveluiden ongelmalliseksi kokemisen riski\u00e4 lis\u00e4\u00e4vi\u00e4 taustatekij\u00f6it\u00e4 olivat lastensuojelutausta, haittaava terveys- tai mielenterveysongelma ja kokemus v\u00e4hemmist\u00f6\u00f6n kuulumisesta (s. 53). Hankaluudet n\u00e4ytt\u00e4isiv\u00e4t kasaantuvan siis jo muutoinkin haasteellisessa el\u00e4m\u00e4ntilanteessa el\u00e4ville nuorille, ja t\u00e4m\u00e4 saattaa johtaa digisyrj\u00e4ytymiseen.<\/p>\n
On eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4 muistaa, etteiv\u00e4t nuoret suinkaan ole heterogeeninen ryhm\u00e4. N\u00e4k\u00f6kulmakirjoituksessaan Susan Eriksson kirjoittaa yhteiskunnan ja kulttuurin digitalisoitumisen mukanaan tuomista hy\u00f6dyist\u00e4 vammaisille nuorille. Koska monille vammaisille nuorille digitaalinen maailma tarjoaa virkistyst\u00e4, osallisuutta, sosiaalisia suhteita ja uusia yhteis\u00f6j\u00e4, mik\u00e4 on puolestaan parantanut vammaisten nuorten el\u00e4m\u00e4nlaatua ja yhdenvertaisuuden kokemusta. Erikson nostaa esille my\u00f6s s\u00e4hk\u00f6isten palveluiden esteett\u00f6myyden ja korostaa, ett\u00e4 yli kolmasosa Nuorisobarometrin vastaajista ei koe s\u00e4hk\u00f6isten palvelujen olevan esteett\u00f6mi\u00e4. Esteett\u00f6myyskysymykset saattavat olla vieraita sellaisille nuorille, joita ne eiv\u00e4t kosketa, sill\u00e4 moni vastaaja ei osaa vastata esteett\u00f6myyskysymykseen (43 %). (s. 147\u2013148.)<\/p>\n
Camilla Granholm pohtii omassa n\u00e4k\u00f6kulmakirjoituksessaan digitalisaation ja saavutettavuuden suhdetta julkisten sosiaalipalvelujen n\u00e4k\u00f6kulmasta.\u00a0 H\u00e4n tarkastelee nuorten digitaitoja ja toteaa, ett\u00e4 erityisesti syrj\u00e4ytymisvaarassa olevat ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret ja nuoret aikuiset ovat herkemmin my\u00f6s digitaidoiltaan heikommassa asemassa.\u00a0 Esimerkiksi tekstipohjaiset palvelut ovat ongelmallisia heikon luku- ja kirjoitustaidon omaaville nuorille. T\u00e4rke\u00e4 huomio on kuitenkin se, ett\u00e4 digitaaliset palvelut voivat madaltaa kynnyst\u00e4 ottaa yhteytt\u00e4 ja hakea apua vaikeaan el\u00e4m\u00e4ntilanteeseen (s. 171). Granholm per\u00e4\u00e4nkuuluttaakin kest\u00e4v\u00e4\u00e4 digitaalista muutosta, jossa palvelujen parissa ty\u00f6skenteleville tulisi tarjota jatkuvasti koulutusta ja ohjausta, jotta ty\u00f6ntekij\u00e4t voivat p\u00e4ivitt\u00e4\u00e4 ja yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 omaa tietotaitoa ja osaamistaan (s. 172).<\/p>\n
Edell\u00e4 esitellyt n\u00e4k\u00f6kulmat osoittavat, ettei digitalisaatio ole yksiselitteisesti hyv\u00e4 tai huono ilmi\u00f6. Tutkittua tietoa sen moninaisista ja monisyist\u00e4 vaikutuksista tarvitaan kuitenkin nuortenkin osalta lis\u00e4\u00e4, samoin rohkeutta tarttua digitalisaation luomiin ep\u00e4kohtiin sek\u00e4 tahtoa korjata ep\u00e4kohtia joko teknologian keinoin tai tarjoamalla s\u00e4hk\u00f6isille palveluille vaihtoehtoja. T\u00e4ll\u00f6in ollaan tarveperustaisten palvelujen \u00e4\u00e4rell\u00e4, joiden suunnittelussa palvelujen kohderyhm\u00e4\u00e4n kuuluvien on hyv\u00e4 olla mukana. Nuorten kokemuksia on syyt\u00e4 kuunnella!<\/p>\n
Kristiina Korjonen-Kuusipuro<\/p>\n
L\u00e4hteet:<\/p>\n